Hervantalaisen Varjobaarin lavalle nousee neljä keski-ikäistä miestä valkoisissa kauluspaidoissa. Kyseessä on neljästä atk-työläisestä koostuva punk-yhtye Työelämän Uhrit, jolla on alkamassa keikka eli duunipunk-valmennussessio.

Varjobaariin on saapunut noin 40 työikäistä ihmistä varta vasten duunipunkin takia. Yleisössä näkyy pari Työelämän Uhrien bändipaitaa ja tapahtuman henkeen sopivasti muutama valkoinen kauluspaita.

Soitto alkaa jo kahdeksalta, koska kohdeyleisön työssäkäyvät ihmiset menevät mielellään aikaisin kotiin. Työelämän Uhrien laulaja-basisti Lauri Siljander sanoo aikaisen soittoajan olevan kunnianosoitus kaikille after work -ihmisille.

– Työpäivä on loppunut viideltä. Siinä ehtii käydä syömässä, ottaa muutaman oluen hyvän ystävän kanssa ja tulla kuuntelemaan duunipunkkia. Kerkeää vielä kotiin ennen kymmenen uutisia.

Nopeus, intonaatio ja vaarallisuus

Työelämän Uhrien esitys on hyväntuulinen ja musiikkia soitetaan rennolla fiiliksellä, vaikka kappaleiden sanoitukset kertovat tavallisen toimistotyön arjesta, työhyvinvoinnista ja työuupumuksesta. Yhtyeen kitaristi Jouni Luoma sanoo sanoitusten olevan hieman kärjistettyjä versioita todellisuudesta.

– Ei töissä välttämättä aina ole sellainen fiilis. Ihmisillä kuitenkin on sanoituksiin jonkinlaista tarttumapintaa, koska niitä hetkiä tulee, kun tietää täysin, mistä tässä puhutaan, Luoma kertoo.

Työelämän Uhrien soitannassa keskeisessä roolissa ovat yhtyeen arvot, jotka Luoman ja Siljanderin mukaan ovat nopeus, intonaatio ja vaarallisuus.

– Suuri missiomme on täyttää kaikki kolme arvoa. Olemme onnistuneet täyttämään niistä samanaikaisesti kaksi, mutta jos jatkamme vielä muutaman vuoden, saamme ehkä täytettyä ne kaikki, Siljander sanoo.

Keikan loppupuolella yhtye muistuttaa internetistä löytyvästä asiakaspalautetyytyväisyyslomakkeesta, jonka kautta esityksestä voi antaa palautetta. Varjobaarissa ainakin kaksi arvoa on täytetty, koska yhtye sai yleisöltä arvosanaksi peräti 4,75/5.