Poika rikkoo vahingossa tytön puhelimen koulun käytävällä, eikä suostu korvaamaan sitä. Tyttö vastaa potkaisemalla poikaa päähän niin kovaa, että tämä menettää tajuntansa. Muut oppilaat seuraavat tilannetta, mutta jatkavat välikohtauksen jälkeen päiväänsä tavalliseen tapaan. Väkivallasta ei koulussa rangaista.

Kyseessä on taiwanilainen Meteor Garden -sarja, jota tuijotin Netflixistä hämmennyksen vallassa monen kymmenen jakson verran. Tällaistako ne siellä Aasiassa katsovat?

Periaatteessa kyseessä on ihan tavallinen teinihömppä. Sarjan keskiössä on neljä koulun suosituinta ja menestyneintä poikaa sekä yksi epäsuosittu, hiljaisempi Shancai-niminen tyttö. Kuten genreen kuuluu, koulun suosituin poika pikkuhiljaa rakastuu tähän ainoaan tyttöön, joka ei kilju hänen peräänsä.

Perusjuonessa ei siis ole mitään uutta. Silti sarja ja sen kohtaukset ovat niin kummallisia, että niitä on vaikea sanoin kuvailla.

Totuttuani vieraaseen kieleen ja siihen, ettei voi koskaan arvata mitä seuraavaksi tapahtuu, aloin huomata sarjan sisällössä kyseenalaisia teemoja. Väkivalta on sarjan teinien keskuudessa yleistä ja hyväksyttyä, samoin tyttöjen väheksyminen. Sarjan pojat haukkuvat Shancaita jatkuvasti. Hän on ruma, tyhmä, läski, köyhä ja näyttää sammakolta.

Yksi kohtaus jäi erityisen hyvin mieleeni. Kohtauksessa Shancai on osallistumassa teeseremoniaan, johon hänen täytyy laittaa päälleen perinteinen seremonia-asu. Yksi pojista auttaa häntä valitsemaan ja pukemaan asun. Jo etukäteen poika kuitenkin muistaa huomauttaa, että asu tuskin imartelee sammakon näköistä tyttöä. Kun asu on saatu päälle, poika sanoo: ”Vyötärösi on todella paksu”. Tähän Shancai vastaa; ”Minkä minä sille voin, olen paksuvyötäröinen sammakko”.

En löytänyt netistä lainkaan sarjaan liittyvää kritiikkiä. Ensimmäinen sarjakuvaan pohjautuva tv-versio tehtiin vuonna 2009. Meteor Garden on tämän uusintaversio. Eräs sarjaa arvioinut bloggari jopa kehuu sarjaa siitä, että seksuaalista häirintää on uudessa versiossa vähennetty.

Meteor Garden on osa Netflixin kansainvälisiä sarjoja, joita on nyt ilmestynyt suoratoistopalvelun valikoimaan kuin sieniä sateella. Tarjolla on teinidraamaa sekä rikosjännäreitä niin Pohjoismaista kuin Keski-Euroopastakin.

Kehitys on hyvää, sillä kyllä muuallakin kuin Hollywoodissa osataan tehdä teeveetä. Sisältöä tulisi silti miettiä. Maailmankuvaa on hyvä avartaa, mutta ei tyttöjen kehonkuvan kustannuksella.