Yksityisten hoivajättien laiminlyönnit järkyttivät viime viikolla koko Suomea. Esille nousi esimerkiksi tapauksia, joissa vanhukset ovat olleet aliravittuina, ulkoilemaan on päässyt harvoin ja sängystä yöllä pudonneet on jätetty lattialle nukkumaan.
Hanna Jokinen on vanhusten hoitaja, lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin aktiivi sekä hattulalainen kunnanvaltuutettu.
Hän sai ensisysäyksen alalle seurattuaan hoitajaäitinsä ammattimaista, mutta rakastavaa otetta isän äidin saattohoidossa. Yksityisten hoivajättien toiminta vanhuksia kohtaan herätti hänessä ristiriitaisia tunteita.
– Toisaalta olin helpottunut, että nyt epäkohtiin ehkä viimein puututaan. Toisaalta turhautunut, koska olen ay-aktiivina puhunut samoista asioista jo pitkään, eikä mediaa ole kiinnostanut.
Jokinen on seurannut vanhustenhuollon kenttää kotihoidosta saattohoitoon yli kymmenen vuoden ajan. Sääntörikkomukset, liian pienet resurssit ja huono johtaminen ovat hänen mukaansa arkea myös monessa muussa hoitokodissa.
– Tiedän esimerkiksi yksikön, jossa esimiehellä ei ole lainkaan hoitoalan koulutusta. Esimiehenä hän kuitenkin päättää esimerkiksi siitä, lähetetäänkö joku asiakas sairaalahoitoon.
Valittava hoitaja on tabu
Jokisen mukaan vanhusten hoitajat usein hyväksyvät ongelmalliset työolosuhteet sen sijaan, että valittaisivat julkisesti. Yhdeksi syyksi hän mainitsee sen, että hoitajia syyllistetään muita ammattiryhmiä herkemmin.
– Tuntuu siltä, että jos joku raksamies väsyy, se ei herätä huomiota. Mutta jos hoitaja uupuu työssään tai sanoo kerran jotain väärin, niin sen jälkeen ollaan samantien puhuttelussa.
Epätyypilliset työsuhteet ovat yleisiä vanhusten hoidossa. Päivän mittaisella keikalla harvoin saa selville onko hoitokodissa poikkeustilanne, vai onko se aina yhtä huonossa tilassa. Jokinen on myös huomannut, että moni hoitaja mieluummin äänestää jaloillaan kuin kertoo epäkohdista eteenpäin.
Jos hoitaja haluaa valittaa hoitokodista, hän ei välttämättä aina tiedä kenelle valitus pitäisi osoittaa. Yksityisillä hoivakodeilla ei ole usein omaa luottamusmiestä. Jokinen arvelee, että hoitajat saattavat silloin kokea, että oikean valituskanavan löytäminen on liian työlästä.
Esimiesten asenne valituksen tekevää hoitajaa kohtaan saattaa myös olla ongelmallinen.
– Esimies tai yksikönjohtaja saattaa esimerkiksi sanoa hoitajalle, että ei täällä ole pakko olla töissä, jos ei viihdy, Jokinen kertoo.
Muutos edellyttää yhteistyötä
Kaikesta huolimatta Jokinen kannustaa nuoria lähtemään hoitoalalle. Hän kuitenkin toivoo, että seuraava hoitajasukupolvi olisi entistä tarkempi omistaan ja vanhuksien oikeuksista.
Jokinen toivoo, että hoitajat pitäisivät yhdessä kiinni lakisääteisestä hoitajamitoituksista ja siitä, mitä on työehtosopimuksessa sovittu. Jos esimies ei halua kuunnella, asia pitäisi viedä yhdessä eteenpäin esimerkiksi Valviraan tai liittoon.
Jos hoitajat toimivat yhtenä rintamana, vanhusten hoitoa olisi mahdollista kehittää paremmaksi. Jokisen oma näkemys on, että hyvässä hoivassa elämä on kodinomaista loppuun asti.
– Vanhainkodissa asukkaiden pitäisi pystyä ottamaan saunaoluet, laittaa popcornit mikroon ja katsoa elokuvaa. Nyt hoitajien aika ei valitettavasti riitä mihinkään muuhun kuin konemaiseen vaipanvaihtoon.