Läskiaktivisti Tytti Shemeikka tekee sisältöä sosiaaliseen mediaan häpeämättä itseään tai kehoaan. Kehopositiivinen sisältö herättää somekansassa raivoa huuteluista tappouhkauksiin.
– Ihmiset järkyttyvät, että mitä ihmettä! Instagram-syötteeseeni tuli lihava ihminen, joka puhuu. Apua! Voiko tällaista edes olla? Shemeikka nauraa.
Mediatutkija Eliisa Vainikan mukaan vihapuhe on joko leimaavaa puhetta ihmisryhmää kohtaan tai yksilöön kohdistuvaa vihakampanjointia.
Tytti Shemeikka samaistuu Vainikan ajatukseen. Opinnäytetyössään, jossa Shemeikka analysoi saamiaan vihakommentteja, hän puhuu maalittamisesta. Tällöin kommentti on osoitettu muille kommentointiin osallistuneille eikä Shemeikalle itselleen. Maalittaessa nettiviha joukkoistetaan, jotta vihan kohde tuntisi olonsa voimattomaksi suuren viharyöpyn edessä.
Shemeikka uskoo, että vaikka vihakommentit monelta osin henkilöityvät häneen, ovat kommentoijat vihaisia siitä, että äänessä on lihava nainen, eivätkä siitä, että hän on Tytti Shemeikka.
– En ole niin erityinen, että kukaan vihaisi minua pelkästään olemassaoloni takia. Kyllä se viha syntyy siitä mitä edustan ja mistä puhun.
Rikkoutuvat normit raivostuttavat
Lihavuustutkija Hannele Harjunen kertoo kehopositiivisuuden ärsyttävän, sillä se rikkoo yhteiskuntamme pitkäaikaisia normeja. Harjusen mukaan vihaa herättää se, että yhteiskunnassa epänormaalina ja huonompana pidetty vaatii itselleen tilaa ja näkyvyyttä.
Tytti Shemeikka tunnistaa piirteen saamissaan vihakommenteissa. Shemeikan mukaan kommentoijat kokevat, ettei hänellä ole oikeutta olla äänessä tai näkyä, koska hän on vääränlainen.
Harjusen mukaan kehopositiivisuuden vastustaminen tuo ilmiönä esiin sen, kuinka vahvasti ihmiset kiinnittävät oman identiteettinsä normaaliuteen ja sosiaaliseen hyväksyntään. Näkyvyyden lisäksi ärsyyntymistä herättää pelko normin muutoksesta ja oman aseman heikentymisestä.
– Jos joku tekee jatkuvasti töitä näyttääkseen tietynlaiselta ja saadakseen hyväksyntää, niin kyllähän se ärsyttää, kun yleisen käsityksen mukaan saamattomat, laiskat ja tahdonvoimattomat sohvaperunat ansaitsevat yhtäkkiä sen saman hyväksynnän, Harjunen täsmentää.
Kehopositiivisuus
- Aatteen mukaan jokaisella keholla on oikeus olla olemassa ja näkyä, vaikka ne olisivat aiemmin olleet yhteiskunnassamme syrjittyjä esimerkiksi kokonsa, värinsä tai kykenemättömyytensä vuoksi.
- Aatteen juuret ovat 1960-luvun läskiaktivismissa, joten keskustelu keskittyy usein lihavuuden syrjintään.
- Ylen Vaakakapina toi kehopositiivisuuden populaarikulttuuriin Suomessa.
- Tytti Shemeikan Vatsamielenosoitus on Suomen suurin kehopositiivinen Youtube-kanava.
Lihava nainen ei saa näkyä
Lihavuuden lisäksi Shemeikassa ärsyttää se, että hän on tilaa ottava nainen. Sukupuolentutkija Katariina Kyrölä uskoo myös naiseuteen kohdistuvan vihareaktion liittyvän normien rikkomiseen. Jos nainen ei alistu normiinsa, ei häneen ole valtaa. Vallan menettäminen puolestaan herättää vihaa.
Hannele Harjusen mukaan elämme kulttuurissa, jossa lihavana naisena eläminen on huomattavasti leimaavampaa kuin lihavana miehenä eläminen.
Shemeikka on asiasta samaa mieltä. Hän on törmännyt ajatukseen, jonka mukaan hän on tyhmä eikä kykene ymmärtämään lihavuuttaan, koska hän on nainen.
– Jos olisin mies ja tekisin samanlaisia videoita, voisin lyödä vetoa, etten saisi samanlaisia kommentteja. Silloin olisin vain hyvä äijä, jolla on hyviä huomioita.
Tytti Shemeikka ei kuitenkaan lannistu vihasta, jota saa osakseen. Vaikka kommentit ajoittain satuttavat, hän kokee kehopositiivisuuden sanoman niin tärkeäksi ja voimaannuttavaksi, että jatkaa asian puolesta taistelua.
– Kaikilla kehoilla on oikeus olla olemassa juuri sellaisina kuin ne ovat ilman yhtäkään muttaa perässä.
Mitä käy kun kehopositiivisuus kaupallistuu? Lue kommentti tästä.
OIKAISU 11.2: Jutusta korjattu nimivirhe.