En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että joudun alle 30-vuotiaana miettimään omaishoidon vaihtoehtoa. Lehdissä vilisee jatkuvasti kolumneja ja aiheeseen pureutuvia artikkeleita. Uutisointi hoitokodeissa tapahtuneista kuolemista ja märistä vaipoista saa nuoremmankin pohtimaan tulevaisuuttaan.

Nimittäin jos hommaa ei saada toimimaan, täytynee hypätä itse hoitajan saappaisiin. On ainakin oikea hoitaja haamun sijaan, puolen hoitajan sijasta kokonainen.

Aamulehden artikkelissa Pidä huolta (10.2.2019) kerrotaan, että laitoshoitoon on oikeus, jos siihen on lääketieteelliset, asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet. Artikkelin mukaan vuonna 2015 vanhuspalvelulakiin tuli muutos, jonka jälkeen pitkäaikaiseen laitoshoitoon pääsemisen perusteena ei enää ole arvokkaan elämän turvaaminen.

Muutoksen jälkeen moni jää asumaan omaan kotiinsa, vaikka toimintakyky olisi heikentynyt. Etenkin syrjäkylällä asuvan ihmisen on hyvin vaikea pärjätä kotonaan, jos uunin lämmitys tai autolla ajaminen ei onnistu. Pienet askareet tosin tuovat vanhukselle usein arvokkuutta elämään, vaikka jalka ei enää nousisikaan samaan tahtiin kuin ennen.

Eräänä iltana puhuin puhelimessa yksin maaseudulla asuvan äitini kanssa. Keskustelimme tavalliseen tapaan säästä ja päivän tapahtumista. Äitini pohti ilmi tulleita vanhustenhoidon ongelmia ja totesi vanhusten olevan nykyisin pohjasakkaa.

Äitini ajatukset asiasta saivat minut surulliseksi. Tapausten takia hän epäilemättä pelkää hoivakotiin joutumista.

Mitä muuta ikääntynyt ihminen tarvitsee kuin arvokkaan elämän? Kun äitini oli nuori, monta sukupolvea asui yhdessä taloudessa ja toisistaan pidettiin huolta. Jos hoivakotiin joutui, oli sielläkin hoitajien lisäksi erillisiä sairaala-apulaisia. Näin hoitajat tekivät vain heille kuuluvat työt, eivätkä joutuneet huolehtimaan esimerkiksi siivouksesta ja pyykkäämisestä.

Olen perheeni kuopus. Varttuneemmat ihmiset ovat joskus sanoneet, että kuopuksen tehtävä on huolehtia vanhemmistaan. Lupasin periaatteesta itselleni, että sen tulen tekemään.

Eräänä iltana puhuin jälleen äitini kanssa puhelimessa.

Puhelun jälkeen päätin sen. Hänen vanhuutensa tulee olemaan arvokas, vaikka se tekisi minusta omaishoitajan.