Masennus on määrittelyhirviö, jota eri lääketieteelliset suuntaukset yrittävät epätoivoisesti määritellä alansa mahdollistaman kehyksen kautta. Toisessa ääripäässä masennusta kohdellaan vain kehosta irrallisen mielen riesana. Vastaavasti toinen ääripää mieltää sairauden puhtaasti neurokemiallisena häiriönä.

Suurin osa hoidon ammattilaisista onneksi kuuluu maltilliseen välimaastoon, mutta sairauden syntyjuuret ovat edelleen epäselviä. Miksi masennumme, ja kuinka paljon siihen vaikuttaa nykyinen elämäntapamme? Alkukantaisissa heimoissa ei tutkimusten mukaan esiinny kliinistä masennusta lähes ollenkaan. Suomessa arviolta joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.

Jonot psykiatriseen hoitoon ovat pahimmillaan monen kuukauden mittaisia. Samaan aikaan masennuslääkkeitä syö yli 400 000 suomalaista. Masennuslääkkeet eivät ole merkittävästi kehittyneet tällä vuosituhannella. Kenties lääkefirmoilla on suurempi kiire peitellä tutkimustensa ongelmakohtia kuin keksiä uusia ratkaisuja.

Päättäjät ovat avainasemassa siinä, taivutaanko lääkeyritysten lobbaukseen, vai kehitetäänkö muita hoitomuotoja. Suomesta voitaisiin tehdä mielenterveyden mallimaa. Todennäköisesti saamme kuitenkin odottaa siihen asti, että puolet kansasta masentuu. Sitten puolueet voivat vängätä keskenään siitä, kuinka monta kuukautta on soveliasta jonottaa hoitoon. Jokin puolue voisi valita sloganikseen vaikka: ”Ihminen ei ole kvartaali.”

Miten asiantuntijat suhtautuvat masennuksen diagnosointiin? Lue tutkiva uutinen.