Masennuksen laukaisevalla tekijällä on enemmän merkitystä kuin nykyään ajatellaan, kertoo evoluutiobiologian dosentti ja psykologian tohtori Markus J. Rantala. Tutkimuksessaan Rantala havaitsi, että esimerkiksi avioeron kokeneelle henkilölle syntyy erilaisia oireita kuin läheisen kuoleman kohdanneelle.

Rantala ehdottaa masennuksen jakamista kahteentoista alatyyppiin sen perusteella mikä on laukaissut masennuksen. Tällöin hoito ohjattaisiin tyyppikohtaisesti eikä oireiden perusteella.

— Tällä hetkellä kahdella masentuneella voi olla täysin päinvastaiset oireet, mutta he saavat saman diagnoosin. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Tutkimuksessa huomattiin myös, että useamman vastoinkäymisen seurauksena ihmisellä saattaa aktivoitua useampi masennus samanaikaisesti, joka taas vahvistaa oireita.

Tampereen psykiatria- ja päihdekeskuksen apulaisylilääkärin Heljä Savolaisen mukaan Rantalan tutkimuksen ehdottamat 12 masennustyyppiä mielletään tälläkin hetkellä masennuksen laukaiseviksi tekijöiksi. Savolainen ei kuitenkaan näe syytä pitää niitä eri sairauksina.

Savolaisen mukaan psykiatriassa huomioidaan yksilölliset erot. Jokaisen ihmisen masennus on omanlaisensa yhdistelmä oireista. Potilaiden vertailu keskenään ei ole oleellista, sillä kukin tunnistaa ja tunnustaa oireitaan eri tavalla.

— Olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että tulevaisuudessa todennäköisesti tiedetään, miksi toisen masennus näyttäytyy esimerkiksi ärtyneisyytenä ja toisen vakavina itsesyytöksinä.

Kiistanalaiset lääkkeet

Käypä hoito -suosituksessa masennuksen kaikissa vaikeusasteissa lääkehoidon katsotaan olevan suositeltavaa. Mitä vakavampi masennustapaus, sitä tärkeämpää on lääkehoito. Yleisin Suomessa käytetty masennuslääkeryhmä on selektiivisen seratoniinin takaisinoton estäjät (SSRI).

Monissa meta-analyyseissä masennuslääkkeiden hoitotehoa on kuitenkin kyseenalaistettu, etenkin lievän masennuksen yhteydessä. Rantalan mukaan osa masennuksista johtuu kroonisesta stressistä, osa aivojen matala-asteisesta tulehduksesta, eli neuroinflamaatiosta ja osa jostain ihan muusta.

Rantala suhtautuu masennuslääkkeisiin kriittisesti. Jos masennus johtuu esimerkiksi neuroinflamaatiosta, SSRI-lääkkeet eivät poista tulehdusta. Yksi lääke ei voi hoitaa kaikkia oireita.

— Masennuslääkkeet ovat vähän kuin laastari tikun päälle. Pitäisi hoitaa masennuksen syytä, ei oiretta.

Heljä Savolaisen mukaan lääkehoito ja terapia yhdessä saavuttavat yleensä parhaan tuloksen. Lääkkeiden tarkoitus on toimia hoidon tukena. Niiden turvin potilas saattaa jaksaa paremmin tehdä elämäänsä muutoksia, jotka voivat parantaa vointia.

Muutos ei tapahdu yhdessä yössä

Savolainen allekirjoittaa, että masennukselle altistaviin tekijöihin, kuten elämäntapaan, pitäisi vaikuttaa, mutta se ei aina ole mahdollista. Hän ottaisi myös käyttöön enemmän erityyppisiä hoitomuotoja.

— On paljon ihmisiä, jotka eivät pysty tai halua tunnustaa masennustaan. Heitä hyödyttäisi paljon enemmän toiminnalliset menetelmät puhtaan keskustelun sijaan.

Rantalan mukaan lääketiede on hyvin konservatiivinen ala. Lääketieteellisellä murroksella kestää keskimäärin 17 vuotta, että se päätyy käypä hoito -suositukseen asti. Aika näyttää, mullistavatko Rantalan ajatukset hoidon vai ovatko lääkkeet yhtä suosittuja tulevaisuudessakin.

Mitä hoidolle pitäisi tehdä? Lue kommentti täältä.