Keskity yhteen työtehtävään, minimoi häiriötekijät, tee to-do-lista. Ajanhallinnan valmentajat ja self help -oppaat uskottelevat meille, että kiireen voi kesyttää itseään kehittämällä.

Sen sijaan, että muuttaisimme itseämme, meidän pitäisi muuttaa työelämää.

Työelämän vauhti kiihtyy. Puolet suomalaisista työntekijöistä kokee kiirettä työssään. Neljäsosa kärsii työuupumuksesta, joka saattaa pahimmillaan aiheuttaa ahdistuneisuutta, univaikeuksia ja jopa sydänkohtauksia.

Kaikilla ei ole samoja edellytyksiä kasvavan kiireen taltuttamiseen. Aika on resurssi, joka jakautuu yhteiskunnassa epätasaisesti. Tilastokeskuksen työoloja kartoittavan tutkimuksen mukaan kiire kasaantuu erityisesti naisvaltaisille kunta-aloille, kuten vanhustenhuoltoon ja siivoustyöhön. Pelkkä korkea koulutus ei aina suojele kiireeltä, vaan työpäivän venyminen on yleistä myös ylempien toimihenkilöiden parissa.

Tästä huolimatta kiirettä yritetään vähentää uudelleenvirittämällä ihmistä. Media pursuaa vinkkejä, joissa kerrotaan, että kiire johtuu kyvyttömyydestämme hallita aikaa. Vaikka hetkeen keskittyminen voi olla joskus ihan käypä neuvo, se tuskin helpottaa vanhustenhoitajaa, joka ei ehdi edes pyyhkiä aamupuuroa potilaan kasvoilta ennen lounasta. Hoitajien kiire ei ole korvien välissä, kuten hoivajättien vanhainkoteja koskevat uutisoinnit osoittavat.

Ajanhallintavinkit eivät ole ainoastaan tehottomia, vaan ne voivat olla myös vaarallisia. Niistä syntyvä riittämättömyyden tunne alkaa painaa herkästi hartioita. Työuupumuksesta kärsivät syyttävät usein itseään siitä, että pää ei kestä työelämän jatkuvasti kasvavia vaatimuksia.

Jos haluamme kiirettömämpää työelämää, pitäisi muuttaa niitä olosuhteita, joissa työtä tehdään. Asiantuntijoiden mukaan työmäärän vähentäminen ja henkilökunnan lisääminen ovat usein parhaimpia keinoja vähentää kiirettä. Työntekijöiden ajanhallintaa voi parantaa esimerkiksi tunnistamalla ruuhkahuiput paremmin ja suuntaamalla resursseja sen mukaan.

Kiireettömämpi työelämä olisi koko yhteiskunnan ilo. Yrityksille kiire aiheuttaa kustannuksia, koska yleensä herkimmin uupuvat työhön sitoutuneet työntekijät. Työuupumuksesta aiheutuvien sairauspoissaolojen kulut taas mitataan mahdollisesti miljardeissa.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa olisi hyvä tilaisuus keskustella avoimesti, millä hinnalla olemme valmiita tekemään töitä tulevaisuudessa. Myös aika on poliittinen kysymys. Lakiin kirjattu hoitajamitoitus vähentää kiirettä enemmän kuin elämäntapavalmentajien videoseminaarit.