Elä hyvin – naura usein – rakasta paljon. Suositun Facebook-ryhmän nimi kaikuu päässä tyhjinä lauseina. Muuttuuko elämä paremmaksi käskemällä?

Viime viikkoina sosiaalisessa mediassa on levinnyt psykoterapeutti Whitney Hawkins Goodmanin kuva, jossa todellista välittämistä ja toksista positiivisuutta vertaillaan keskenään. Kuvassa todellista välittämistä on avun tarjoaminen ja kuuntelu, kun taas toksiseen positiivisuuteen kuuluvat yksinkertaiset hokemat: ajattele iloisia asioita, älä ole negatiivinen.

Toksisen positiivisuuden käsite kuvaa haitallista positiivisuuspuhetta, jossa ainoastaan myönteiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Sen mukaan meidän kaikkien pitäisi olla hyvää oloa säteileviä pikkuaurinkoja. Jopa syöpäsairailta odotetaan jatkuvaa positiivisuutta – ikään kuin se parantaisi heidät.

On osuvaa, että Hawkins Goodman julkaisi kuvansa sosiaalisessa mediassa, sillä some heijastaa toksista positiivisuutta vahvasti. Monet jakavat Instagramissa kuvia vain myönteisistä kokemuksista, kuten lomamatkoista ja iloisista illanvietoista. Kun seuraa useita tällaisia tilejä, voi kehittyä vääristynyt kuva maailmasta: muiden elämä on ruusuilla tanssimista, vain minä koen pettymyksiä. Kynnys ikävästä olosta kertomiseen kasvaa.

Toksisen positiivisuuden näkökulmasta ei-toivottuja henkilöitä ovatkin ne, jotka levittävät “negatiivisia viboja”. Heitä ovat esimerkiksi masentuneet tai ahdistuneet, joiden pahaa oloa yritetään helpottaa kauniilta kuulostavilla hokemilla. Jos masennuksen voisi parantaa vaatimalla positiivista ajattelua, kukaan ei käyttäytyisi itsetuhoisesti.

Turhat motivaatiolauseet voivat olla vahingoksi, kun ne vievät huomion itse ongelmista. Pahaa oloa tunteva kaipaa kuuntelua ja myötäelämistä, mutta toksinen positiivisuus ei anna mahdollisuutta puhua negatiivisista tunteista. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että yhteydenpito vaikeuksia kokeviin lopetetaan kokonaan, kun omasta elämästä halutaan siivota kaikki kielteiset ihmiset.

Negatiiviset tunteet kuuluvat ihmiselon kaareen. On luonnollista olla vihainen vääryyttä kohdatessa tai surullinen parisuhteen päättyessä. Vain kuollut ihminen ei pety koskaan. Joskus omien tunteiden kohtaaminen voi olla hankalaa, mutta aito onnellisuus syntyy siitä, että hyväksyy koko tunteiden kirjon.