Tamperelaista Juha Perttulaa, 62, voi hyvällä syyllä kutsua polyglotiksi. Termille ei tiettävästi ole vakiintunutta määritelmää, mutta sillä tarkoitetaan henkilöä, joka osaa sujuvasti useita eri kieliä.
Perttula osaa suomen lisäksi kahdeksaa muuta kieltä: englantia, ranskaa, saksaa, venäjää, ruotsia, espanjaa, italiaa ja albaniaa. Italiaa hän tosin kertoo osaavansa vain kohtalaisesti ja albaniasta hän osaa vasta alkeet.
Perttulan monipuolinen kielitaito on opiskelujen, työn ja ulkomailla asumisen summa. Kielet ovat olleet läsnä hänen elämässään jo lapsuudesta saakka. Kieltenopettajaäidin mukana tie vei kesäisin ulkomaille, kun kielikurssilaiset viettivät kuukauden Saksassa, Ranskassa tai Iso-Britanniassa. Perttulan isä oli ranskalainen, ja maassa tuli käytyä lapsuudessa paljon.
Perttula kertoo, että osa kielitaidosta on karttunut puolivahingossa.
– En suunnitellut, että minulta varastetaan rahat Meksikossa ja Guatemalassa. Siellä opin espanjan kielen kantapään kautta. Kun 1990-luvun alussa menin Pietariin kielikurssille, en tiennyt, että jään Venäjälle yli kymmeneksi vuodeksi ja tulen takaisin vaimon ja kahden lapsen kanssa.
Kielet ovat tuoneet Perttulalle vuosikymmeniä leivän pöytään. Perttula on työskennellyt muun muassa tulkkina, matka- ja eräoppaana sekä ulkomaankaupan parissa.
Kielissä kiinnostaa rakenne
Myös pirkkalalaisen Joonas Vakkilaisen, 28, kielirepertuaari on varsin laaja. Hän on suomen kielen jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa ja osaa eri tasoisesti yli kymmentä vierasta kieltä.
Hän on opiskellut eri tavoin muun muassa englantia, saksaa, ruotsia, japania, venäjää, mandariinikiinaa, viroa, latinaa ja livvinkarjalaa. Esimerkiksi livvinkarjalaa hän on opetellut lukemalla Muumi-kirjoja. Lisäksi Vakkilainen kertoo pystyvänsä kirjoittamaan postikortin verran tekstiä muutamalla muullakin kielellä.
Hänen lähestymistapansa kieliin on Perttulasta poiketen ennen kaikkea kielitieteellinen.
– Olen kiinnostunut nimenomaan kielen rakenteellisesta puolesta. Lähdin opiskelemaan suomen kieltä, koska minua ei niinkään kiinnostanut kielen käyttö tai kääntäminen. Ajattelin, että suomen kielestä saa tieteellisen pohjan.
Vakkilainen kertoo, että kipinä kieliin syttyi, kun hän osallistui 12-vuotiaana japanin kurssille.
– Opin kurssilla asiat kerrasta. Tahti oli nopea, ja muuta porukkaa putosi pois. Lopulta enää minä ja eräs toinen olimme jäljellä.
Valinnaisia kieliä opiskellaan aiempaa vähemmän
Suomalaisten kielitaito on viime vuosina kaventunut, kun vapaaehtoisia kieliä opiskellaan kouluissa selvästi vähemmän kuin ennen. Esimerkiksi Opetushallituksen tuoreesta uutisesta ilmenee, että peruskoulussa valinnaisia A2- ja B2-kieliä valitaan huomattavasti vähemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Perttulan ja Vakkilaisen mielestä kielten opiskelu kuitenkin kannattaa. Esimerkiksi matkaillessa paikallisiin saa usein yhteyden aivan toisella tavalla, kun osaa kohdemaan kieltä.