Kun voimisteluystäväni kompuroi kesken koreografian, lohdutan, vaikka kyseessä olisikin suomenmestaruuskilpailut. Näen joukkuelaiseni suolaisten kyyneleiden läpi inhimillisen virheen, joka olisi voinut sattua kenelle tahansa. Paitsi minulle.

Jos minä kömmähdän, se on virhe, jossa ei ole mitään inhimillistä. Se on moka, josta moitin omaa osaamattomuuttani. Olenhan silloin huonompi kuin muut. Huonoin kaikista.

Olen toitottanut lukuisille ystävilleni ensimmäisen yliopistovuotemme aikana, että he ovat tehneet parhaansa. Opiskelijatoverini ovat lahjakkaita, kunnianhimoisia ja suurenmoisia ihmisiä.

Itsesyyttelyn tumma verho on kuitenkin kaapannut ystäviäni aika-ajoin, milloin penkin alle menneen tenttisuorituksen takia ja toisinaan laiskuuden vuoksi. Pettymystä itseä kohtaan osoitetaan aina silloin, kun oma rima on alitettu tai kun muut suoriutuvat elämän tehoputkessa paremmin.

Niin missä ihmeen tehoputkessa?

Texasin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kristin Neff kirjoittaa kirjassaan Itsemyötätunto, että on vaikea löytää ihmistä, jota kohtelemme yhtä huonosti kuin itseämme. Itsensä huonoon kohteluun johtavat lukemattomat tekijät, kuten länsimaalainen pärjäämiskulttuuri, ylikriittisyys tai sosiaalisen median tarjoamat vääristyneet kuvat ihmiselämästä. Nämä ovat vain muutamia syitä siihen, miksi estottoman rakastamisen sijaan ruoskimme itseämme.

Epäonnistumisen hetkellä olo on usein kolkon yksinäinen. Virheiden tekeminen ja täydellisyyden marginaalista poikkeaminen on valtavirrasta poikkeamista. Tai siltä se ainakin tuntuu. Nykypäivänä menestys on sitä, että pärjää ja osaa. Jaksaa, vaikkei olisikaan voimia. Samanaikaisesti yhä useampi kärsii stressistä ja mielenterveydenongelmista.

Neffin mukaan itsemyötätunto on sen tosiasian hyväksymistä, että heikkous ja epätäydellisyys ovat kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia. Meitä kaikkia, jopa esikuviamme, yhdistää vajavaisuus ja virheellisyys.

Kun pitää kiinni lempeästä elämäntavasta, ei sinnittele muiden antamien esimerkkien ja kiiltokuvien kustannuksella. Kuten Neff kirjoittaa, itsemyötätunto on sitä, ettei luokittele itseään hyväksi tai huonoksi vaan hyväksyy itsensä avoimin sydämin.