Ammattiurheilun määritelmä ei ole ihan selvä. Tilastokeskuksen ammattiluokituksessa urheilija määritellään näin: ammattiurheilija harjoittelee lajiaan korkeatasoisesti ja osallistuu kilpaurheilutapahtumiin sekä urheiluun liittyvään promootiotoimintaan. Palkasta ei puhuta.

Te-keskuksen määritelmässä taas todetaan, että ammattiurheilija on se, joka saa elantonsa urheilemalla, palkkana tai esimerkiksi sponsorin kautta, eikä ammattiurheilija voi urheilun ohessa tehdä kokopäiväisesti muuta työtä.

Linda Välimäki, 28, pelaa jääkiekkoa maajoukkuetasolla ja Tampereen Ilveksen naisten seurajoukkueessa. Hän on jääkiekkoilija ja huippu-urheilija, mutta ei ammattiurheilija.

– Olen ammattimainen, mutta en ammattilainen, koska en saa palkkaa. Koetan kuitenkin järjestää elämäni niin, että pystyisin urheilemaan kuin ammattilainen, Välimäki sanoo.

Hyvin tienaava urheilija on harvinaisuus

12-vuotiaana ensimmäisen aikuisten liigaottelunsa pelannut Välimäki tiesi jääkiekkoilijaksi lähtiessään, ettei kiekkoilemalla ole palkkaa tiedossa. Urheilijan ammatti-identiteetti ei selkeä, mutta tavoite kehittyä paremmaksi urheilijaksi kestää.

Välimäki ei ole urheilijana harvinaisuus. Päin vastoin, hyvin tienaava urheilija on poikkeus. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihun kyselyn mukaan vuonna 2012 suomalaisten maajoukkueurheilijoiden mediaanivuositulo oli 11 500 euroa.

Mistä sitten johtuu, että esimerkiksi LeBron James voi tienata koripalloa pelaamalla 85 miljoonaa vuodessa? Urheilu on näkyvyysbisnestä, jossa urheilijan suoritukseen liittyy valtava määrä yleisön ja sponsoreiden odotuksia. Urheilijoiden palkkiot ovat viime kädessä kiinni siitä, kuinka laajaa yleisöä hänen urheilunsa kiinnostaa.

Lisää aiheesta Työ tekijäänsä kiittää -podcastsarjan jaksossa.