Seisomme rannalla. Laineet eivät tosin liplata, sillä muinainen Ancylusjärvi on 10 000 vuotta sitten vetäytynyt, ja jääkauden jälkeen kohonneella maalla kasvaa nyt rehevää kaukajärveläistä metsää.
Maasto on alueelle epätyypillisen lehtomaista, sieltä täältä nousee isoja saniaisia ja vaatimattomia lehtotähtimöitä, joita harjaantumaton ei tulisi välttämättä edes vilkaisseeksi. Matti Kääntöseltä, Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtajalta, sellaiset asiat eivät jää huomaamatta.
Kääntösellä jos kellä on kokemusta Pirkanmaan kasvillisuudesta.
Paljasjalkainen tamperelainen on toiminut aktiivisesti Pirkanmaan luonnon parissa esimerkiksi kirjoittamalla alueen kasvillisuudesta ja kartoittamalla sitä. Paikallistoiminta tuntuu merkitykselliseltä.
– Tällainen luontoharrastus ja tutkimus on kotiseututyötä parhaimmillaan.
Luonto ja yhteiskunta eivät ole toisistaan irrallisia
Kääntönen kiinnostui luonnosta jo kouluaikana, kun oppilaiden piti kerätä kasviot.
Matti Kääntönen
- Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 1973.
- Tamperelainen eläkkeellä oleva historian ja yhteiskuntaopin lehtori.
- Osallistunut Pirkanmaan luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja lajiston kartoitukseen.
Ammattibiologia Kääntösestä ei kuitenkaan tullut, vaan hän opiskeli historian ja yhteiskuntaopin lehtoriksi. Hän näkee luonnon kiinteänä osana ympäröivää yhteiskuntaa ja taloutta.
Kiinnostus ympäristöä kohtaan ylittää maakuntarajat. Ihminen on vallannut ison osan maapallosta hyötykäyttöönsä. Kaikkialle on kasvanut kaupunkeja, lentokenttiä, maanteitä tai maataloutta, eikä Kääntönen pidä kehitystä hyvänä.
Historioitsija muistuttaa, ettei luonnon pitämisessä raaka-ainevarastona ole mitään uutta, mutta nykymeno ei voi jatkua kovin pitkään. Se on hänestä selvää, kun tarkastelee maailmaa.
Nykykehitys on kestämätöntä
Ylikulutuksesta ja ympäristön tuhoamisesta Kääntönen syyttää yksilön sijaan yhteiskuntaa.
– Ihmisen on kauhean vaikea elää nykypäivänä siten, että huomioisi toiminnassaan tulevaisuutta.
Syy siihen on markkinataloudessa, joka tavoittelee jatkuvaa kasvua. Isoin syntinen on hänen mukaansa järjestelmä, jonka tehtävä ei ole tyydyttää ihmisen tarpeita vaan luoda niitä lisää.
On kuitenkin vaikea sanoa, miten muutos saadaan aikaan. Sen kuulee Kääntösen sanoista: Yhtä ja toista on tehty, mutta. Teoriassa keinoja löytyy, mutta.
Yksi jarruttavista tekijöistä on hänen mukaansa politiikan toimintalogiikka.
– Demokratioissakin politiikka perustuu siihen, että poliitikot ajavat ihmisten etuja, joiden useimmiten ajatellaan olevan materiaalisia. Heille on vierasta ryhtyä toimimaan toisella tavalla, ikään kuin maailmanpelastajina.
Maailma muuttuu, mutta liian hitaasti
Kääntönen on seurannut luonnonsuojelun kehittymistä puoli vuosisataa ja nähnyt, miten suhtautuminen ympäristökysymyksiin on muuttunut. Vielä hänen järjestötoimintansa alkuaikoina niihin suhtauduttiin naureskellen.
– Päättäjien päitä oli lähes mahdotonta saada kääntymään. Tänä päivänä on selvää, ettei perusasioita tarvitse enää selittää.
Silti lajiston köyhtyminen, ilmaston lämpeneminen ja ylikuluttaminen eivät ole hidastuneet. Kääntönen ei vaikuta optimistiselta, mutta toivoo varovasti tämän ajan typeryyksien jäävän historiaan.
Kääntösen mukaan ilmassa on aavistuksia muutoksesta, mutta tehtävää on paljon.
Pirkanmaalla tarvetta olisi esimerkiksi uusille soidensuojelualueille. Kansainvälisistä sopimuksista olisi pidettävä kiinni ja kertakäyttökulttuurista päästävä eroon.
Koko maailman tulisi siis muuttaa suuntaansa.
Tarvittaisiin isoja tekoja. Niillä vain olisi aika kiire.