Vapaa valinta ei ole yksiselitteistä. Sitä se ei ole myöskään perhepolitiikassa. Suomessa jokaisella perheellä on vapaan valinnan mukaisesti mahdollisuus jakaa perhevapaapäivät vanhempien kesken tasan. Todellisuudessa pelkät lait ja säännöt eivät ohjaa valintojamme. Perheiden tekemiin ratkaisuihin vaikuttaa myös sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, jossa elämme.
Perhe-elämä on ympäristö, jossa sukupuolten välisellä työnjaolla on pitkät perinteet, kuten THL:n tutkijat Johanna Närvi ja Minna Salmi perhevapaisiin perehtyneessä tutkimuksessaan (2017) toteavat. Tämän vuoksi ehdotettu isyysvapaiden lisääminen olisi konkreettisten rahapäivien lisäksi myös symbolinen teko: osoitus siitä, että nainen ja hoiva -käsitystä halutaan purkaa ja kyseenalaistaa. Käsitykset sukupuolten rooleista elävät niin työpaikoilla kuin vanhempien itselleen asettamissa odotuksissa.
Lasten hoito jakautuu epätasaisesti
Tällä hetkellä pienten lasten hoito jakaantuu yhteiskunnassamme voimakkaan sukupuolittuneesti, eli lasta hoitaa kotona pääsääntöisesti äiti. Voimme siis sanoa, että keskustelu perhevapaista sisältää aina kysymyksen tasa-arvosta, niin työelämässä kuin vanhemmuudessa.
Ei siis ihme, että isien perhevapaiden käytön lisääminen on puhututtanut poliitikkoja jo parin vuosikymmenen ajan. Mitään mullistavaa ei ole kuitenkaan tapahtunut. Äitien osuus perhevapaissa on Kelan mukaan yhä yli 90 prosenttia.
Tämänhetkinen vanhempainvapaamalli on suunniteltu siten, että äidille on merkitty noin neljän kuukauden, isälle yhdeksän viikon vapaa. Isät käyttävät nimenomaan heille nimettyjä perhevapaita, ja niiden vähittäinen lisääminen on myös lisännyt isien vapaiden käyttöä, kertovat THL:n tutkijat Närvi ja Salmi.
Kuuden kuukauden mittaisen vanhempainvapaan perheet saavat jakaa haluamallaan tavalla. Valinnan vapaus onkin suomalaisen perhepolitiikan keskeisiä arvoja, kuten vapaus valita kotihoidontuen ja varhaiskasvatuksen välillä. Vapaan valinnan argumentti on THL:n mukaan osaltaan johtanut siihen, että isyyskiintiöt ovat verrattain pienet. Isien osuus vapaasti jaettavan perhevapaan käytöstä oli Kelan mukaan vuonna 2016 vajaat kaksi prosenttia. Vapaan käyttää siis käytännössä aina äiti.
Työpaikkakulttuurit vaikuttavat vanhemman asemaan
Pelko siitä, että työnantaja kyseenalaistaa oman omistautumisen työntekijänä lasten hoidon takia on varmasti asia, jonka kanssa sekä äidit että isät kamppailevat, toteaa tutkijatohtori Armi Mustosmäki. Isä, joka suunnittelee pidemmälle perhevapaalle jäämistä, on kuitenkin poikkeus.
Miten työpaikoilla suhtaudutaan isään, jolla on perhevapaasuunnitelmia?
Talouskriisin lisäämät paineet ovat voineet lisätä kielteistä suhtautumista sukupuolinormeista poikkeamiseen, arvelevat tutkijat Närvi ja Salmi. Työpaikan kohdistamat odotukset isästä ”luottotyöntekijänä”, joka ei käytä perhevapaita voivat siis aiheuttaa vaikeuksia isälle, joka haluaisi viettää enemmän aikaa lastensa arjessa. Ahtaiden ajatusmallien keskellä vapaa valinta ei olekaan yksiselitteistä.
Naisten kannalta tarkasteltuna tilanne näyttäytyy toisenlaisena. Jos miehet ovat perhevastuista irrottautuneita ”luottotyöntekijöitä”, kohtaavat sen sijaan naiset työelämässä riskiajattelua ja syrjintää. Taustalla vaikuttaa naisten hallitseva osuus perhevapaiden käyttäjinä sekä yleisesti naiseuteen liitetty hoivavastuu.
Tasa-arvovaltuutetun mukaan puolet valtuutetun vastaanottamista työelämän syrjintää koskevista yhteydenotoista koskevat raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Mustosmäki kuvailee tällaista syrjintää irtisanomisina, palkkaamatta jättämisenä taikka ansaittujen asemien menettämisenä perhevapaalta palattaessa. Syrjinnän skaala ulottuu perheellisten ja raskaana olevien lisäksi muutoinkin perheenperustamisiässä oleviin naisiin.
Syrjintää Mustosmäen mukaan poistaisi se, että myös miehet olisivat vuorollaan poissa työelämästä ja hoitaisivat lapsia. Tällöin riskiajattelun painolasti ei kohdistuisi yksinomaan naisiin.
Odotukset omasta äitiydestä tai isyydestä ennakoi käyttäytymistä
Myös omat käsityksemme sukupuolirooleistamme ohjaavat toimintaamme. Äiti, joka kokee nimenomaan äidin tehtäväksi olla pienen lapsen kanssa kotona, myös todennäköisemmin pitää pidempiä perhevapaita, todetaan THL:n tutkimuksessa. Vastaavasti isä, joka näkee miehen elättäjän vastuun voimakkaana, todennäköisemmin jättää vapaan käyttämättä. Vapaiden jakamisesta keskustelu on tutkimusten mukaan useissa perheissä vajavaista tai olematonta, kertoo Mustosmäki. Jos vastuista ei edes keskustella, on muutos epätodennäköistä.
Sukupuoliroolien pitkät perinteet vaikuttavat siten, että perheen ”vapaa valinta” lienee todellisuudessa suurelta osin totutun mukaan toimimista sen suuremmin kyseenalaistamatta. Vanhempien yhteinen vapaa on yhtä suuri kuin äidin vapaa.
Isyysvapaiden tietoinen korostaminen olisi osoitus siitä, että myös isillä on oikeus ja mahdollisuus viettää aikaa lapsensa kanssa kotona. Tasa-arvon yksi merkittävä tekijä on, ettei yksilöistä tehtäisi olettamuksia tai kohdeltaisi toisin sukupuolensa perusteella.
Hoivan sukupuolittuneisuuden purkautuminen voisi vapauttaa meitä ennalta laadituista oletuksista ja lisätä tasa-arvoa niin työelämässä kuin vanhemmuudessa.
Juttua muokattu 2.10 klo 12.30 kohdasta, jossa kerrottiin työelämän syrjintää koskevista yhteydenotoista. Kyse on tasa-arvovaltuutetun vastaanottamista yhteydenotoista, ei yleisistä työelämän syrjintää koskevista yhteydenotoista, kuten jutussa aiemmin sanottiin.