Kroonista kohtusyöpää sairastavan Jaana Seppälän, 32, mukaan syöpähoitojen laadussa ja saatavuudessa on selkeitä alueellisia eroja. Seppälä kertoo asuinkuntansa hoitovalmiustason vaikuttaneen muun muassa siihen, että uusiutuneet syövät on huomattu vasta myöhäisessä vaiheessa.

– Jälkitarkastuksiin on pitkä jono. Pidemmän aikavälin aikana syöpä ehtii uusiutumaan ja kehittymään nopeasti.

Jo teini-ikäisestä asti syöpää sairastanut Seppälä on saanut hoitoja kahdessa yliopistollisessa sairaalassa sekä nykyisen asuinkuntansa keskussairaalassa. Tällä hetkellä Seppälä joutuu matkustamaan kotikuntansa keskussairaalan ja lähimmän yliopistollisen sairaalan välillä, sillä keskussairaalalla ei ole resursseja tarjota kaikkia hänen tarvitsemiaan hoitoja tai palveluja. Kahden sairaalan välillä matkaamisesta koituu omat ongelmansa.

– Olen käynyt Kelan kanssa taistelua invataksioikeuksista. Matkat leikkauksiin ovat raskaita, ja pitkillä matkoilla korostuu leikkausten ja hoitojen jälkivaikutukset, Seppälä kertoo.

Alueelliset erot herättävät keskustelua

Moreenimedian kyselytutkimuksessa 91 prosenttia 128 vastanneesta syöpäpotilaasta koki saaneensa laadukasta hoitoa syöpäänsä. Tulosten mukaan yli puolet vastanneista kokee kuitenkin asuinkuntansa vaikuttaneen syöpähoitojen saatavuuteen ja laatuun. Sosioekonomisen aseman vaikutusta saatavuuteen ja laatuun pidettiin puolestaan pienempänä. Tämä johtunee siitä, että suurin osa syövistä hoidetaan Suomessa julkisen terveydenhuollon piirissä yksityisen sairaanhoidon osuuden jäädessä hyvin pieneksi.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean arviointipäällikkö Vesa Kiviniemenkin mukaan syöpähoidoissa esiintyy alueellisia eroja.

– Asuinpaikalla on jonkinasteinen yhteys yksittäisen ihmisen hoitojen saatavuuteen ja myöskin laatuun, sillä Suomessa terveyspalvelujen käyttö perustuu asuinkuntaan, vaikka periaatteessa onkin valinnanvapaus.

Alueellisia eroja terveyspalveluiden tarjonnassa voidaan pitää epäoikeudenmukaisina, ja siksi niiden kaventamisesta käydään keskustelua. Kiviniemen mukaan eri sairaaloiden palveluvalikoimaa on pyritty yhtenäistämään.

– Tiettyjen lääkehoitojen saatavuus on erilaista eri yliopistollisissa sairaaloissa tai niiden vaikutuspiirissä olevissa sairaaloissa. On myös hoitoja, jotka on keskitetty tiettyyn yliopistolliseen sairaalaan, koska niiden toteutus on erityisen vaativaa.

Kiviniemen mukaan sosioekonomiset eroavaisuudet johtuvat lähinnä elintavoista, oman elinympäristön riskitekijöistä sekä hoitoon hakeutumisen herkkyydestä.

– Sosioekonomisesti korkeammassa asemassa olevat käyttävät yleensä enemmän terveyspalveluita. Hoitoon pääsyyn liittyviä kommervenkkeja tulisi helpottaa heikommassa asemassa olevien osalta.

Syöpäsairaan selviytyminen jätetty raskaaksi

Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Seppälä kokee myös saaneensa erilaista kohtelua riippuen omasta sen hetkisestä yhteiskunnallisesta asemastaan.

– Olen huomannut, että varakkuustaso on vaikuttava tekijä. Työssäkäyvän ihmisen statuksella on saanut parempaa palvelua ja asennoituminen on tehokkaampaa.

Myös psykososiaalisen tuen saatavuudessa on Seppälän mukaan eroavaisuuksia. Yliopistollisessa sairaalassa jaksamisesta kyseltiin, ja Seppälä pääsi juttelemaan psykoterapeutille. Nykyisessä hoitopaikassa keskusteluapua ei ole tarjottu, vaan sitä on joutunut itse pyytämään.

– Syöpäsairaan ihmisen selviytyminen on jätetty raskaaksi. Itse pitää kertoa, että minulla on ahdistusta liittyen syöpään ja kuolemanpelkoon. Täytyy kysymällä kysyä apua ja tukea Kelalta ja sairaalalta.