Ruokaan liittyviä valintoja tehdessä vaakakupissa painavat usein monet eri tekijät. Siihen, mitä laitamme suuhumme, vaikuttavat esimerkiksi omat mieltymykset ja tottumukset. Moni kiinnittää myös huomiota ruuan hintaan ja laatuun sekä niiden väliseen suhteeseen.
Hinnan merkitys korostuu etenkin silloin, kun ruokailu tapahtuu kodin ulkopuolella. Susanna Raulion ja Eva Roosin (2012) Sosiaalilääketieteellisessä aikakausilehdessä julkaistun artikkelin mukaan noin 34 prosenttia suomalaisista syö päivittäin vähintään yhden aterian kodin ulkopuolella. Suomessa on vahva joukkoruokailuperinne ja maassamme syödään päivittäin keskimäärin kaksi miljoonaa suurkeittiöiden valmistamaa ateriaa. Aterioita nautitaan niin päiväkodeissa kuin kouluissakin, mutta myös työpaikoilla. Henkilöstöravintolat yleistyivät työpaikoilla erityisesti 1970-luvulla, kun ilmaiseen kouluruokaan tottunut sukupolvi siirtyi työelämään. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin kolmasosalla työssäkäyvistä suomalaisista ei kuitenkaan ole tänä päivänä mahdollisuutta ruokailla henkilöstöravintolassa. Tarjonnan puute ajaa monet omien eväsrasioiden äärelle tai työpaikan ulkopuolisiin ravintoihin ja kahviloihin. Järjestetyn ruokailun ulkopuolelle jäävät usein työntekijät, jotka työskentelevät pienillä työpaikoilla, liikkuvassa työssä tai vuorotyössä.
Eväsrasioista ruokailevilta vaaditaan viitseliäisyyttä
Lähtökohdat työaikana ruokailemiseen ovat varsin erilaiset työpaikasta, työn luonteesta ja sen fyysisestä sijainnista riippuen. Erityisesti vuoro- ja reissutyötä tekevien voi olla vaikea löytää paikkaa tai aikaa lämpimälle aterialle työpäivän aikana. Samalla kun isojen firmojen henkilöstöravintoloissa valitaan kolmen eri pääruuan välillä, saatetaan syrjäisimmillä seuduilla sijaitsevilla työmailla joutua tyytymään päivästä toiseen yksipuolisiin ja ravintoarvoiltaan heikompiin aterioihin.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lähimmäksi ravitsemussuosituksia yltävät lounastauoilla he, jotka syövät henkilöstöravintolassa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Susanna Raulion mukaan tämä johtuu siitä, että kasvisten ja kalaruokien syöminen on runsaampaa henkilöstöravintoloissa. Kala ja kasvikset näkyvät usein kuitenkin myös henkilöstöravintoloiden hinnoissa. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi omassa selvityksessään vuodelta 2010, että suomalaisten työpäivän aikaisia ruokailumahdollisuuksia rajoittavat monet tekijät, joista keskeisimpiin lukeutuu ruokailun hinta.
Ongelman ytimessä ovat erilaiset lähtökohdat
Terveellinen ravitsemus voidaan nähdä sekä yksilön että yhteiskunnan yhteisenä asiana. Syöminen on monille hyvin henkilökohtainen asia ja moni haluaa päättää itse ruokavalinnoistaan laillistetun ravitsemusterapeutin Markus Mattilan mukaan. Toisaalta Tampereen ja Helsingin yliopistojen tutkijoiden teettämän raportin mukaan epäterveellisestä ravitsemuksesta aiheutuvat kustannukset ovat merkittäviä niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille.
Taloudellisen hyödyn lisäksi terveellinen ravitsemus voi vaikuttaa positiivisesti myös työntekijöiden jaksamiseen työpaikoilla, mutta keskustelua aiheesta käydään tällä hetkellä vain vähän. Riippumatta työpaikasta, sen luonteesta tai sijainnista työntekijöiden tasavertaisemmista lähtökohdista ravintoon ja ruokailuun hyötyisivät useat tahot. Mutta ketkä yhteisestä ongelmasta lopulta ovatkaan oikeasti kiinnostuneita ja kenen harteille epäkohdan korjaaminen jää?