– Oliko satutunnilla kivaa?

– Oli.

– Haluaisitko tulla uudestaan?

– Joo.

– Mikä oli satutunnilla parasta?

– Sadun lukeminen.

Kolmivuotias Jonatan vastaa kysymyksiin lyhytsanaisesti ja keskittyy enemmän edessään olevaan taloa esittävään värityskuvaan. Talo värjäytyy kirkkaan oranssiksi, mutta Jonatan ei osaa sanoa, onko se saman värinen kuin hänen oma kotitalonsa. Vieressä istuva äiti Melanie ojentaa hänelle aina välillä toisen kynän ja pian talo on monivärinen kuin sateenkaari.

Lapset pääsevät nauttimaan satutunneista Tampereella useamman kerran kuussa. Satutunnit ovat ensimmäisiä kirjastoissa säännöllisesti järjestettyjä tapahtumia ja tänäkin vuonna niitä riittää jokaiselle syksyn viikolle. Kirjastonhoitajien pitämien satutuntien lisäksi satuja lukevat myös nuoret sekä mummot ja papat. Joissain kirjastoissa lapset itse pääsevät lukemaan satuja koirille.

Kirjastojen aamut alkavat usein rauhallisesti, mutta jo ensimmäisen puolen tunnin aikana kirjahyllyjen välit täyttyvät heijastinliiveihin puetuista lapsista ja heitä paimentavista vanhemmista tai päiväkodinohjaajista. Yleisin päivä satutunneille on keskiviikko. Myös muina viikonpäivinä pienet lukuhuoneet, jotka esimerkiksi Lielahden kirjastossa on vuorattu säkkituoleilla, täyttyvät innokkaista kuulijoista lähes nurkasta nurkkaan.

Satuja kuulemaan kokoontuneet lapset ovat eri-ikäisiä. Vanhimmat ovat noin 10-vuotiaita. Nuorin, vasta alta vuoden ikäinen, kurkottelee haltioituneena äitinsä sylissä kohti lasivitriiniin suljettuja käsinukkeja. Yksi lapsista, pellavakiharainen muutaman vuoden ikäinen poika juoksee ympäri tilaa kirjavassa Adidas-puvussaan. Huudahduksia ja hilpeää pulinaa kuuluu sieltä täältä ja varsinkin pöydälle levitetyt värityskynät näyttävät kiinnostavan.

Monikieliset satutunnit ovat kielikylpyjä

Tampereella on järjestetty yksittäisinä kokeiluina myös vieraskielisiä satutunteja. Niitä on pidetty esimerkiksi kiinaksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Tänä syksynä järjestetään muun muassa somalin-, arabian- ja farsinkieliset satutunnit. Lisäksi Metson pääkirjastossa pidetään kuukausittain saksankielisiä satutunteja.

Metson satutunneista vastaava kirjastonhoitaja Merita Ronkainen kertoo, että jo yli sadan vuoden ajan järjestettyjä satutunteja pidetään siksi, että ne ovat avoimia tapahtumia, joihin perheet voivat osallistua tulotasosta riippumatta. Niillä myös edistetään lukutaitoa. Vieraskieliset satutunnit palvelevat näitä samoja tarkoituksia.

– Ne tarjoavat perheille maksuttomia kulttuuritapahtumia omalla kielellä. Sillä voi olla valtava merkitys varsinkin silloin, kun on muutettu kulttuurialueesta toiseen. Satutunnit voivat olla myös kielikylpyjä vieraan kielen oppijoille

Saksankieliset satutunnit ovat kääntäjänä työskentelevän Nina Weberin käsialaa. Tunnit on järjestetty yhteistyössä Tampereen saksalaisen kulttuurikeskuksen kanssa. Jokaisella satutunnilla on oma teemansa, jonka perusteella luettavat kirjat valitaan. Ensimmäisen kokoontumiskerran aiheena oli kaupunki ja maaseutu.

– Tampereellakin asuu paljon perheitä, joissa toinen vanhempi on saksankielinen ja toinen suomenkielinen. Satutuntien avulla lapset pääsevät käyttämään enemmän saksan kieltä kuin kotona ainoastaan vanhempien kanssa.

Saksankielinen satutunti järjestettiin ensimmäistä kertaa sunnuntaina 15. syyskuuta. Vanhemmat vaikuttavat tyytyväisiltä, ja osa on ilmoittanut tulevansa uudelleen taas lokakuussa.

– Mielestäni satutuntien järjestäminen on tärkeää. Lapsilla on satuja kuunnellessa hauskaa, ja heidän mielikuvituksensa kehittyy, Weber toteaa.

Hänen oma lempikirjansa on Peppi Pitkätossu. Sitä ei vielä ole ehditty satutunneilla lukemaan.

Mummolapäivä taittuu satutunnilla istuen

Kun kirjojen lukeminen alkaa, lapset rauhoittuvat paikoilleen ja kuuntelevat lukemista suu auki ja silmät säkenöiden. Lielahden kirjastonhoitaja Matti Karjalainen puhuu rauhallisella äänellä ja eläytyy lukemaansa. Hän ärisee kuin Iso paha susi ja piipittää kuin yksi kolmesta pienestä possusta. Lapsia naurattaa. Kirjaston oma pehmokarhu, joka on kookkaampi kuin suurin osa lapsista, kiertää sylistä toiseen ja välillä makoilee kyljellään säkkituoleilla lasten vieressä.

Karjalainen on pitänyt satutunteja vuodesta 2007 lähtien. Välillä on ollut tilanteita, jolloin tuntien jatkamista on mietitty alhaisen kävijämäärän vuoksi, mutta Karjalaisen mielestä niitä pitää järjestää, jos yksikin lapsi on tulossa kuuntelemaan. Parasta hänen mielestään on lasten reaktioiden näkeminen.

– On hienoa nähdä, miten he nauttivat satujen kuuntelemisesta vielä näin Netflix-aikakaudellakin. Sitä paitsi lapsi, joka pienestä pitäen altistetaan kirjoille, kasvaa todennäköisemmin vanhempana lukijaksi.

Tarinoita kuuntelemaan on osallistunut isoäitinsä kanssa myös päiväkoti-ikäinen Saara. Hän ei itse uskalla puhua toimittajalle, vaan piiloutuu puoliksi isoäitinsä taakse.

– Muina arkipäivinä Saara on kyllä päiväkodissa, mutta kerran viikossa hän on mummolassa. Ja satutuntipäivinä tullaan tänne, isoäiti kertoo.

Satutunnin lopuksi annetaan aplodit. Osa lapsista jää vielä leikkimään hippaa ja piilosta. Toiset hyödyntävät lupaa lainata satutunnilla luettuja kirjoja. Varmaa on, että useat heistä ilmaantuvat paikalle taas seuraavalla kerralla.