Lavalla räpit eivät katkea, vaikka freestyle-battlen kilpailijat keksivät säkeet ja riimit lennosta. Yleisö reagoi, kun kuulee jotain erityisen loistokasta. Kilpailijoiden räpeissä kerrotaan omasta tulevasta voitosta, uhitellaan ja herjataan vastustajaa, yritetään räpätä toista taitavammin.

Ennen battlen alkamista 21 Clubin takahuoneessa eli bäkkärillä ei ole kilpailun tuntua, vaikka paikalla ovat sekä illan tuomari että kilpailija.

Bäkkäri hiljenee kuuntelemaan, kun tuomari ja freestyle-räppäri Aarne ”Ikis” Ikäheimo kertoo intohimoisesti freestylen olevan vanhimpia, aidoimpia ja puhtaimpia räpin muotoja. Se on itseilmaisua improvisoiden, sillä sanat keksitään räpätessä.

Ikäheimon mukaan freestyle-rap on tunteiden ja asioiden käsittelyä rytmikkäästi riimien muodossa. On kuitenkin hyviä tyyppejä, jotka eivät käytä riimejä, lisää kilpailija ”Transsi Kela” eli Arttu Lahtinen.

Lahtinen kertoo räpänneensä itse ensi kerran kaksi vuotta sitten tuhannelle ihmiselle Helsingissä, koska kaveri pakotti. Aiempaa kokemusta ei juuri ollut. Lahtisen mielestä freestyle-räppääminen on suomen kielen rakastamista ja arvostamista.

– Minulle oli täysi yllätys, että osaan freestyle-räpätä, ja nyt olen legenda.

Lahtisen rauhallinen ja matala puhetapa saa epäilemään, että sanoissa on muutakin kuin puhdasta itseihailua. Hän vahvistaa itseironian, mutta sanoo myös rakastavansa itseään.

Raholalaisen Ikäheimon harrastus alkoi teinivuosina kaverin mopoauton kyydissä, kun hän kuuli radiosta freestyle-lähetyksen. Toisin kuin Lahtinen, hän kertoo olleensa aluksi surkea, mutta hän on kehittynyt harjoittelemalla. Lahtinen sanookin, että kovimpia freestylejä kuulee olohuoneissa, automatkoilla ja jatkoilla.

Kykyjä esitellään tapahtumissa

Tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa Helsingin yliopiston tutkija ja folkloristiikan dosentti Venla Sykäri analysoi suomalaisia rap-battleja. Tutkimuksen mukaan freestyle on nopeasti laajeneva näyttämötaiteen muoto Suomessa. Ikäheimon mukaan myös Tampere kuuluu kaupunkeihin, joissa freestyle-skene kukoistaa.

Freestyle Wednesdaysin takana ovat veljekset Turkka ja Iiro Rantanen. Iiro Rantanen toivoo, että freestyle saisi tulevaisuudessa suuremman arvon. Tapahtumanjärjestäjänä hän haluaa tuoda arvostusta ja esiintymismahdollisuuksia lahjakkaille tekijöille. Tänä vuonna hän toimii rapin SM-kisojen tuomarina.

Marraskuisin järjestettävät kilpailut ovat lajin laajin ja arvovaltaisin tapahtuma. Ikäheimon mukaan kilpailun voitto on suurin kunnianosoitus, jonka suomenkielinen freestylaaja voi saada. Pienempiä battle-tapahtumia järjestetään eri puolilla maata, ja ne ovat tärkeitä julkisia väyliä kykyjen esittelylle. Iiro Rantanen kertoo, että battleissa arvioidaan esimerkiksi sanomaa, riimejä ja tyyliä. Myös asenteeseen ja lavakarismaan kiinnitetään huomiota.

– Se on lyyrinen vapaaottelu. Kaikki on sallittua, tarkoitus on piestä toinen, Ikäheimo sanoo.

Kisaajina legenda, peto ja käsinukkejänis

Freestyle Wednesdayn battlejen aloittaja valitaan kivi-paperi-sakset -ottelulla. Paikalla on parikymmentä ihmistä. Ensimmäisenä esiintyy Lahtisen vastustaja ”Läski Salonen”, jota tapahtuman ystävällinen tuottaja Ante Kemppainen nimittää Hervannan legendaarisimmaksi freestyle-räppäriksi. Legenda riimittelee sujuvasti puolitoista minuuttia, minkä jälkeen on Lahtisen vuoro.

Kahden erän jälkeen lavalle astelee ”Neponen” eli Diana Vroullis, jonka Lahtinen lopulta haastaa. Battlen loputtua Vroullis kertoo, että on jo lapsena räpännyt tuttuja kappaleita ja uneksinut yhdysvaltalaisesta rap-legenda Tupacista. Hän ei koe, että naisena olisi miehiin verrattuna kovinkaan erilaista räpätä.

Vroullisin mukaan freestylen avulla voi pohtia mahdollisia ongelmia, joita hänellä itsellään ei ole. Epäselväksi jää, onko kommentti ironinen.

Myöhemmin selviää, että kolmen osallistujan kilpailun voittajaksi on valittu Lahtinen.

– Sille ei mahda mitään, että jos mies tullaan haastamaan sanaisen säilän käsittelyyn, niin olen se zorro, hän kommentoi.

Sanojen mahtipontisuudesta huolimatta Lahtinen antaa itsestään nöyrän vaikutelman. Ei hän turhaan nimitä itseään lyyriseksi predatoriksi.