Kuusikymmentäviisi miljoonaa vuotta sitten tapahtui käänne, jota ilman nykyisenlaista maailmaa ei olisi olemassakaan. Elettiin liitukauden loppua ja maailman valtiaita olivat dinosaurukset. Dinosaurukset olivat voitokas ja runsaslajinen joukko, joka hallitsi maapalloa yli satakuusikymmentä miljoonaa vuotta.

Liitukauden lopulla ne kuitenkin menehtyivät äkillisesti. Meksikonlahdelta Jukatanin niemimaalta löytynyt läpimitaltaan kaksisataakilometrinen törmäyskraatteri antaa osviittaa siitä, että asteroidi antoi alkusysäyksen dinosaurusten joukkosukupuutolle.

Dinosaurusten joukkotuho ei ole monisoluisen elämän historiassa tavaton tapahtuma. Asteroidi käynnisti maapallon elinolosuhteissa, ja näin myös globaalissa ekosysteemissä sarjan muutoksia, joiden yhteisvaikutus johti vuosimiljoonia kukoistaneiden dinosaurusten tuhoon. Nyt ekosysteemit ympäri maapalloa ovat jälleen muutosten kourissa.

Ihmisen aika

Kuudes, ihmisen toiminnasta aiheutunut joukkosukupuutto on käynnissä. Ihmiskunta on muokannut elinympäristöään aina maanviljelyksen keksimisestä nykypäivään saakka lukuisilla erilaisilla tavoilla.

Teollisuuden hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä ja kohottavat maan keskilämpötilaa, kaupungistuminen ja massamuotoinen ruoantuotanto kaventavat muiden lajien elintilaa. Yhä useammat lajit ovat uhanalaisia ja lukemattomia lajeja on jo kuollut sukupuuttoon.

Biosfäärin, eli globaalin ekosysteemin siirtyminen uudenlaiseen tilaan on arvioitua lähempänä. Viimeisen viidentoista vuoden aikana aikaperspektiivi ‘’tuomiopäivän’’ odotukselle on lyhentynyt: ennen tutkijat puhuivat vuosisadoista, nyt puhutaan vuosikymmenistä.

Viisi suurta joukkosukupuuttoa

Biosfääri on vaihtanut tilaansa ennenkin. Tästä osoituksena ovat elämän historiassa tapahtuneet viisi suurta joukkosukupuuttoa. Joukkosukupuutolla tarkoitetaan sukupuuttoaaltoa, jossa yli puolet vallitsevista eläinlajeista häviää.

Aikajänteet ovat valtavia. Niin sanotulla elämän vanhalla ajalla 540-250 miljoonaa vuotta sitten tapahtui kolme massasukupuuttoa. Elämän keskiajalla noin 260-65 miljoonaa vuotta sitten tapahtui kaksi massasukupuuttoa. Jälkimmäinen oli dinosaurusten joukkotuho.

Dinosaurusten katoamisen jälkeistä aikaa kutsutaan elämän uudeksi ajaksi. Asteroidin runtelema maailma ei soveltunut dinosauruksille, mutta pienet pussieläinmäiset nisäkkäät selvisivät muuttuneissa olosuhteissa. Elämän uusi aika onkin ollut nisäkkäiden kulta-aikaa. Aivan hetki sitten, noin 300 000 vuotta sitten kehittyi nykyihminen, joka on muokannut ympäristöään enemmän kuin mikään muu laji.

Joukkosukupuuttojen yhteinen tekijä

Joukkosukupuutoille on ollut dinosaurukset tuhonneen asteroiditörmäyksen lisäksi erilaisia laukaisutekijöitä. Maapallon keskilämpötila on kylmennyt tai lämmennyt, merenpinnat ovat nousseet tai laskeneet ja meriveden happipitoisuus on muuttunut.

Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksen ja vulkaanisen toiminnan uskotaan johtaneen esimerkiksi kolmanteen joukkosukupuuttoon, joka oli kaikista sukupuuttoalloista tuhoisin. Silloin ei ollut vielä dinosauruksia, mutta maapalloa asuttivat matelijat, sammakkoeläimet ja eräänlaiset nisäkäsliskot. Sukupuuttoaallon seurauksena 90% eläimistä hävisi.

Vaikka joukkosukupuuttojen taustalla on erilaisia laukaisutekijöitä, niiden perusmekanismi on sama. Eliölajit ovat sopeutuneet vallitseviin olosuhteisiin vuosimiljoonien ajan. Elinympäristön muuttuessa radikaalisti totutut sopeutumat eivät enää päde. Tutkijat puhuvat niin sanotusta systeemitason muutoksesta, eräänlaisesta keikahduksesta, jossa biosfääri, eli globaali ekosysteemi muuttaa tilaansa. Kun suuret määrät lajeja eivät yllättäen osaa enää toimia muuttuneessa elinympäristössä, vaikutukset ovat dramaattisia. Tietyt lajit sopeutuvat paremmin muuttuneisiin olosuhteisiin ja niiden lisääntyminen saattaa olla holtitonta. Jotkut puolestaan katoavat kokonaan.

Biosfääri on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, jossa eliöt ovat voimakkaasti kytköksissä toisiinsa. Kun jonkin lajin määrä lisääntyy yllättäen tai satunnaisia yksittäisiä lajeja kuolee sukupuuttoon, vaikutuksia on mahdoton ennustaa. Lopulta muutokset saattavat horjuttaa koko biosfäärin toimintaa niin, että iso osa lajeista häviää.

Elämä voittaa aina

Nyt käynnissä oleva kuudes joukkosukupuutto uhkaa ihmiskuntaa, sillä ihminen on täysin riippuvainen nykyisenkaltaisesta luonnosta. Suurimpien mullistusten kourissa tulee olemaan moderni kaupungistunut elämäntapa, muun muassa siksi, että kaupungit ovat riippuvaisia muualla tuotetusta ravinnosta ja raaka-aineista.

Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. Modernilla elämäntavalla on vielä rahkeet pelastautua, jos ihmiskunta saa tilanteen hallintaan. Tutkimustiedosta ei ole puutetta, ongelma on poliittinen. Kukaan ei tiedä minkälaisessa maailmassa tulevat ja ehkä nykyisetkin sukupolvet joutuvat elämään, jos päätöksiä ilmastonmuutoksen ja ekokatastrofin torjumiseksi ei tehdä.

Ekokatastrofin jälkeinen maailma olisi ainakin tyystin erilainen paikka elää. Siltikään ihmiset eivät välttämättä kuolisi sukupuuttoon. Ne populaatiot, jotka harjoittaisivat metsästämistä ja keräilyä, voisivat selvitä. Selvisihän ihmiskunta jääkaudestakin.

Toisaalta, vaikka ihmiskunta saisikin itsensä hävitettyä maapallolta, elämä ja luonto tulevat säilymään. Eivät samanlaisina kuin ennen, mutta kuitenkin. Kuten historia on jo viisi kertaa osoittanut, elämä kyllä löytää uusia ihmeellisiä ilmenemismuotoja, joukkosukupuuton jälkeenkin.

Jutussa on käytetty lähteenä evoluutiopaleontologi Mikael forteliuksen sekä hyönteistutkija Tomi Kumpulaisen haastatteluja. Jutussa hyödynnetty myös kirjallisuutta: Catastrophes and Lesser Calamities : The Causes of Mass Extinctions (Tony Hallam, 2005) ja History of Life (Richard Cowen, 2013)