Yksi ja yhtenäinen työura ei ole tänä päivänä enää itsestäänselvyys. Digitalisaatio, useista eri palasista rakentuva urapolku ja yrittäjämäinen työskentely asettavat haasteita niin opiskelijoille kuin korkeakouluissa tarjottavalle opetukselle. Jyväskylän yliopistossa koulutusta tutkineiden Leena Penttisen, Terhi Skaniakosin ja Marjatta Lairion mukaan opiskelijat ovat huolissaan oman ammatillisen identiteetin rakentumisesta ja oman alan sopivuudesta.

Myös asenteet työelämää kohtaan ovat murroksessa, ja opiskelijat kokevat paineita useasta eri suunnasta. Nykysukupolvi elää Tampereen yliopiston työelämätutkija Sirpa Syväsen mukaan individualismin aikaa. Opiskelijat etsivät työltä etenkin henkilökohtaisia merkityksiä ja arvomaailmojen kohtaamista. Samaan aikaan työ muuttuu ja opiskelijoiden on osattava entistä paremmin sopeutua työelämässä odottaviin uudenlaisiin haasteisiin.

Emma Ketonen Co-Studio-hankkeesta kirjoitti blogikirjoituksessaan, että tulevaisuudessa työntekijän ammattitaito rakentuu enemmän osaamisesta kuin tutkinnoista. Työmarkkinoilla työntekijän sosiaaliset taidot ja oma osaaminen saattavat olla jopa tärkeämmässä roolissa kuin tutkintotodistus, kertoo Aikuiskasvatuksen tiedeartikkeli Asiantuntijoita, monitaitoisia ja akateemisia yrittäjiä. Oman ammatillisen identiteetin rakentaminen voi tuntua vaikealta, jos työelämässä korostetaan yhä enemmän henkilökohtaista soveltuvuutta koulutuksen sijaan.

Opiskelijat ovat huolissaan tulevaisuudestaan. Tärkeää opiskelijoille on myös se, että työ olisi merkityksellistä ja vastaisi omaa osaamista. Penttisen, Skaniakosin ja Lairion mukaan kaikki eivät kuitenkaan koe, että yliopisto tarjoaisi täysin sellaisia valmiuksia, joita työelämässä oikeasti tarvitaan. Väistämättä nämä työelämässä kohdattavat haasteet koskettavat myös korkeakouluissa tarjottavaa opetusta.

Muuttuvassa työelämässä arvostetaan siis yhä enemmän henkilökohtaisia ominaisuuksia ja kykyjä, jotka eivät suoraan rinnastu korkeakoulututkintoon. Ei siis mikään ihme, että yliopisto-opiskelijoiden epävarmuus työllistymisestä lisääntyy iän myötä (Nuorisobarometri 2016). Siispä myöskään pelkkää ammatillista pätevyyttä tarjoava opetus ei riitä. Korkeakouluissa tarvitaan etenkin opiskelijoidensa rohkaisua sekä sellaisten työelämässä tarvittavien sosiaalisten taitojen opetusta, jotka auttavat muuttuvassa yhteiskunnassa.

Opiskelijoiden huolet eivät kuitenkaan synny itsestään. Media usein yksinkertaistaa keskustelua työelämän murroksesta. Aiheen ympärillä käytävä keskustelu on välillä hämmentävää, sillä se pysyttelee kovin abstraktilla tasolla. Uutisoinnissa väläytellään muun muassa digitalisaatiota ja robotteja, mutta niiden todellisia vaikutuksia työelämän kannalta on hankalaa hahmottaa. Kokoaikatyö on usein normaali, johon kaikkea muuta työtä verrataan, vaikka 2010-luvulla urapolku rakentuu monella lukuisista erilaisista elementeistä, esimerkiksi yrittäjyydestä ja osa-aikatyöstä.

Nykyään ei ole enää itsestään selvää, että samaa uraa tehdään läpi elämän toisin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Siksi välillä tuntuukin siltä, että tulevaisuuden työelämä näyttäytyy jopa turhan synkkänä, kun pätkätyöt ja katoavat ammatit täyttävät iltapäivälehtien otsikoita. Median ei tulisi uutisoinnissaan keskittyä ainoastaan muutosten negatiivisiin piirteisiin. Turhien pelkojen istuttaminen opiskelijoiden mieliin ei voi johtaa mihinkään hyvään lopputulokseen.