18-vuotiaan Leevi Rauhalahden herätyskello soi seitsemältä. Lielahdessa sijaitsevassa kaksiossa torkutetaan viimeiseen saakka.

Lukion viimeistä vuotta käyvän abiturientin koulupäivien pituus vaihtelee, mutta kotiin hän pääsee usein vasta iltakymmenen jälkeen. Opiskelun ohella Rauhalahti tanssii tavoitteellisesti ja tanssitunteja Tampereen balettiopistolla kertyy viikossa jopa 12.

Vaativasta harrastuksesta huolimatta lukioon meneminen oli Rauhalahdelle itsestäänselvyys.

– Opiskelu on ollut minulle aina mieluista ja sujunut suhteellisen kevyesti. Tiedän myös, että tanssijan ura on hauras esimerkiksi loukkaantumisten takia. Ylioppilastodistus turvaa minulle tarvittaessa muitakin vaihtoehtoja.

Nurmikentältä tanssisaleihin

Rauhalahti on harrastanut tanssia kuusivuotiaasta lähtien. Tavoitteelliseksi tanssi muuttui kolme vuotta sitten.

Nuorempana Rauhalahti harrasti myös jalkapalloa ja ehti pelata reilun vuoden ajan Ilveksessä, kunnes tajusi, ettei laji tuntunutkaan omalta. Nykyään Rauhalahden päälajit ovat jazz, baletti ja nykytanssi.

Lajin vaihtaminen vaati aluksi totuttelua, mutta nyt Rauhalahti on saavuttanut jazzin ja nykytanssin saralla saman tason, kuin ikäisensä tytöt. Baletissa on silti vielä kirimistä.

Oman harrastuksen ohella Rauhalahti on opettanut nuorempia oppilaita vuoden alusta lähtien. Idea lähti alun perin Rauhalahden opettajalta, balettiopiston apulaisrehtori Riikka Korvelta.

– Riikka oli huomannut, että minussa on potentiaalia johtamaan ryhmää, sillä minulla on kuuluva ääni ja paljon ideoita. Tekisin tätä muutenkin, mutta se, että tästä saa vielä rahaa tuntuu aika käsittämättömältä.

Riisutussa roolissa

Kun Rauhalahti astuu tanssisaliin opettajan roolissa, hän tiedostaa vastuunsa. Rauhalahden mukaan tanssissa opettajat ovat lähempänä tanssijoita, kuin esimerkiksi valmentajat jalkapalloilijoita.

– Niin hyvässä kuin pahassa, Rauhalahti vakavoituu.

Viime vuonna paljastui, että Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve käyttäytyi asiattomasti tanssijoita kohtaan. Tänä syksynä otsikoihin nousi väärinkäytöksiä myös Suomen taitoluistelupiireissä.

Rauhalahden mielestä tapaukset kertovat empatian puutteesta. Tanssiessa ollaan hänen mukaansa henkisesti alasti ja tanssija antaa itsestään paljon opettajalle.

Opettajan merkitys on Rauhalahden mukaan suuri niin opetuksellisessa kuin emotionaalisessakin suhteessa. Luonnonlahjakkuuskaan ei pysty puhkeamaan kukkaan huonossa tai alati vaihtuvassa valmennuksessa.

Rauhalahden mielestä hyvä opettaja on innostunut tanssista ja myös näyttää sen oppilailleen.

– Omat opettajasuhteeni ovat aina olleet myönteisiä ja ne ovat motivoineet ja inspiroineet minua jatkamaan tanssin parissa.

Itsevarmuutta ja itsekkyyttä

Rauhalahden suunnitelmissa on hankkia tanssiopettajan pätevyys, mutta ennen sitä hän tavoittelee uraa ammattitanssijana.

Ensi keväänä Rauhalahden tähtäimessä ovat Pohjoismaiden johtavat tanssilaitokset. Pääsykokeissa tanssitaitojen lisäksi ratkaisevassa asemassa on myös itseluottamus.

– Itsensä kanssa pitää olla sujut ja välillä täytyy olla vähän itsekäs. Koen, että hyvästä itseluottamuksesta on hyötyä varsinkin sitten, kun lähden täältä turvalliselta opistolta maailmalle.