Suuret mansikkapellot avautuvat silmien edessä punertavan ruskan väreissä. Aurinko on juuri laskenut, mutta valoa riittää vielä hetken verran. Kati ja Joni Lundgren katselevat ympärilleen hiljaa. Näkymä on tuttu, mutta maisemat eivät kyllästytä pariskuntaa.

Vielä neljä vuotta sitten kotia ympäröivät peltojen sijaan seinänaapurit. Kati Lundgren myöntää, että pariskunnan yhteistä tulevaisuutta olisi ollut helppo rakentaa kehä kolmosen sisäpuolelle. Työt ja harrastukset löytyivät Helsingistä ja uutta, isompaa asuntoa pari olisi voinut lähteä metsästämään tarvittaessa.

– Periaatteessa palaset olivat kohdillaan. Silti tuntui siltä, ettei tämä ole sitä, mitä mä haluan. Elämä tuntui kauhean pieneltä.

Unelmista totta maaseudulla

Yli 600 000 asukkaan kokoinen Helsinki vaihtui noin 10 000 asukkaan kokoiseen maalaiskuntaan vuonna 2015. Vaikka kaupungistuminen kiihtyy, löytyy Suomesta myös Lundgrenien kaltaisia toisinajattelijoita. Yle Uutisten Taloustutkimuksella vuonna 2016 teettämän kyselyn mukaan lähes joka kolmannen suomalaisen haavekoti sijaitsee maaseudulla.

Rohkeimmat tekevät unelmistaan totta. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 kaupunkimaisista kunnista maaseutumaisiin kuntiin muutti Suomessa 19 228 ihmistä.

Pariskunta ymmärtää, mitä ihmiset kaupungeista hakevat ja molemmat kertovat olevansa kiitollisia kokemistaan vuosista kaupungeissa.

Kati Lundgrenin mukaan yliopistovuosien aikana tehty vaihtovuosi Wienissä kuitenkin opetti, ettei arki muutu glamouriksi ulkomailla. Samalla hän havahtui myös siihen, ettei onnellisuus ole paikkasidonnaista.

– Elämä koostuu niistä tietyistä peruspalikoista, asuit sitten New Yorkissa tai Varpaisjärvellä. Voisin kuvitella eläväni hyvää ja onnellista elämää hirveän monessa paikassa.

15 kilometrin kauppareissu

Nyt Lundgrenit viettävät hyvää ja onnellista arkea yhdessä alle kouluikäisen Amos-poikansa kanssa pienessä pohjoissavolaisessa maalaiskylässä, Lukkarilassa. Lukkarilan kylä on osa Varpaisjärveä, joka taas liitettiin vuonna 2011 osaksi Lapinlahtea. Lapinlahden kunnan asukasluku on kuntaliitoksen myötä poukkoillut 10 000 asukkaan kieppeillä viime vuosien ajan.

Henkilöautosta on tullut maalle muuton myötä tärkeä liikkumisen väline. Jos kanamunat loppuvat kesken ruuanlaiton, on tartuttava rattiin ja ajettava 15 kilometriä, ennen kuin lähimmän ruokakaupan kirkkaat kyltit heijastuvat auton tuulilasia vasten.

Kanamunia on helppo löytää 15 kilometrin päästä, mutta jos Lundgrenien tekee mieli esimerkiksi sushia, on suunnattava Kuopioon. Erikoisliikkeet maaseudulla ovat usein harvassa, muttei kodin ja palveluiden väliin jäävistä kilometreistä ole haluttu tehdä Lundgrenien perheessä ongelmaa.

– Kaupungissa ärsyttävät ruuhkat ja maalla voi valittaa siitä, kuinka palvelut ovat kaukana. Olemme luonteeltamme sellaisia ihmisiä, ettemme jaksa keskittyä asioihin, joita emme voi muuttaa.

Lampaita ja luomumansikkaa

Kilometrejä pariskunnalle kertyy viikoittain myös työn takia, sillä Lundgrenien päivätyöt ovat edelleen kaupungeissa. Viime vuosina parantuneet etätyömahdollisuudet saavat molemmilta kiitosta.

Vapaa-aikaa sen sijaan rytmittää vahvasti perheen yhteinen kotitila, jossa kasvatetaan lampaita ja viljellään luomumansikkaa.

– Harvasta asiasta olen cv:ssäni niin ylpeä kuin siitä, että olen luomuviljelijä, Kati Lundgren iloitsee.

Vaikka yhteinen tila ei ole kummankaan ensisijainen toimeentulo, on tilan töillä pariskunnalle ainutlaatuinen merkitys. Työpaikoillaan Helsingissä ja Kuopiossa Lundgrenit kehittävät, edistävät ja parantavat. Vastapainoa ja konkretiaa molemmat saavat kotitilalta Lukkarilasta.

Tilan töiden lisäksi puuhaa riittää kotiympäristössä myös muutenkin. Maaseudulla pariskuntaa kiehtoo muun muassa se, että asiat saa tehdä itse juuri niin kuin haluaa. Tai oikeastaan on pakko. Esimerkiksi kotitien auraaminen on talvisin Lundgrenien omalla vastuulla.

– Olemme puuhakkaita ihmisiä. Parvekekukkien kastelu ei ehkä riittäisi meille, mutta sellaiselle ihmiselle, joka ei tykkää touhuta, tämä olisi varmaan ihan painajainen.

Loppupeleissä kaikki kulminoituu siihen, että elämä maaseudulla on omaehtoista ja vapaampaa ulkopuolisten odotuksista. Elinympäristö on Lundgrenien mukaan myös täynnä sellaista ylellisyyttä, jota ei Suomen mittakaavalla osata välttämättä edes ymmärtää.

Ylellisyys jää kuitenkin helposti huomaamatta, jos ympärillään näkee vain puutteita ja ongelmia.

– Pitää nauttia niistä asioista, mitä on ja löytää ne parhaat puolet niistä. Se kasvaa, mitä kasvattaa.