Brutaali väkivalta viihteen muodossa kiinnostaa runsain määrin suomalaista yleisöä. Psykiatrian dosentti, oikeuspsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma valottaa kiinnostuksen biopsykologista taustaa.

– Väkivalta on stimuloivaa. Pieni määrä jännitystä panee monilla adrenaliinia ja vauhtia ikävystyneeseen mieleen. Osa meistä on synnynnäisesti virittäytynyt siten, että jännitys tai säädeltävissä oleva pelon ja yllätyksen kokeminen on piristävää, stimuloivaa ja innostavaa.

Lauerman mukaan ihminen on taipuvainen evoluutionsa pohjalta olemaan varuillaan ja kiinnostunut sellaisista asioista, jotka näyttävät joltain muulta kuin mitä ne todella ovat. Esimerkiksi psykopaattiset rikolliset ovat ulkoisesti hyvin siloisia persoonia ja suosittuja hahmoja jännitysviihteessä.

Väkivalta on syvällä kulttuurissa

Moreenimedian kyselyssä selvitettiin, mikä saa suomalaisia kuluttamaan tositapahtumiin perustuvaa raakaa väkivalta- ja rikosviihdettä.

Eniten vastaajia kiinnostivat murhamysteerit ja selvitetyt murhat. Katoamismysteerit ja selvitetyt katoamiset tulivat heti seuraavaksi. Henkirikos kiinnosti runsaasti enemmän kuin rikos, johon ei liity murhaa. Mysteerien suosio liittyi selkeästi oman spekuloinnin mahdollisuuteen, mutta moni tarvitsi tarinalle päätepisteen, sillä mysteerit jäivät turhauttamaan.

Parhaimmat tarinat on kirjoitettu vetäviksi trillereiksi, joihin tuo oman lisänsä se, että ne ovat totta. Uteliaisuus ja adrenaliininnälkä ajavat murhatapausten pariin. Monesti true crime -jutut ovat myös tutkivaa journalismia parhaimmillaan.

Nainen, 20–30-vuotias

Ulkomaiset true crime -tapaukset kiinnostivat vastaajia huomattavasti enemmän kuin kotimaiset. Yksi keskeisimmistä syistä tähän oli ulkomailla tapahtuvien henkirikosten raakuus ja monipuolisuus verrattuna suomalaisiin murhiin tai tappoihin. Lauerma ymmärtää kiinnostuksen ulkomaisiin tapauksiin kotimaisten sijaan.

– Eksoottisen kiehtovaa tai äärimmäistä väkivaltaa löytyy Suomesta suhteellisen vähän ja nekään eivät ole järin elokuvallisia tarinoita. Suomalainen väkivalta on hyvin erilaista kuin sellainen, mikä on viihteessä tai taiteessa suosittua.

Ulkomailla sattuu paljon väkivaltaisempia rikoksia. Kiinnostun helpommin rikoksista, joissa käytetään suurta väkivaltaa tai teot itsessään ovat erityisen raakoja tai julmalla tavalla toteutettuja.

Nainen, 20–30-vuotias

Väkivallasta, murhista ja pelottavista kertomuksista tarinoiminen ei ole kuitenkaan mikään nykyajan ilmiö, ja true crime -viihde on vain yksi ilmentymä siitä.

– Tämä ei ole mikään meidän aikamme tarina tai uutuus. Karmeilla tarinoilla on kautta vuosisatojen ja -tuhansien sekä viihdytetty että peloteltu, esimerkiksi jos lukee Grimmin satuja tai Vanhaa testamenttia, puhumattakaan väkivaltaisista viikinkisaagoista. Väkivalta on ihmisen luonnossa hyvin syvällä. Se on ollut tuhansia vuosia kulttuurin ja sitä ennen miljoonia vuosia evoluutiomme keskeinen elementti, joka on tarjonnut mahdollisuuden jäädä henkiin, Lauerma toteaa.

True crime -viihteestä voi löytää muutakin kuin väkivaltaa

Helsinkiläinen Tilda Laaksonen on suositun Jäljillä -rikospodcastin tekijä. Podcast perehtyy esimerkiksi sarjamurhaajiin, murha- ja katoamismysteereihin ja erilaisiin henkirikoksiin ympäri maailmaa, ja se kerää noin 90 000 kuuntelukertaa viikossa.

Laaksonen yllättyi kyselyn tuloksista, jotka viittasivat monen vastaajan haluun kuulla enemmän raaemmista ja suuremmista henkirikoksista.

– Minua ei kiinnosta itse väkivalta, ja en näe sitä relevanttina asiana tapauksissa. Kerron jaksoissa tietenkin mitä on tapahtunut, mutta en tuo väkivaltaa hirveän yksityiskohtaisesti esille.

Laaksoselle true crime ei ole suoranaista väkivaltaviihdettä, vaan hän kokee sen tavallisena viihteenä siinä missä muutkin rikos- ja dekkarilajit. Hänelle genre on kiinnostava monista muista syistä, joihin väkivallalla mässäily ei kuulu, ja joihin myös osa kyselyn vastaajista yhtyi.

– Tapauksista voi oppia jotain esimerkiksi oikeusjärjestelmästä ja siitä, miten yhteiskunta tai poliisi toimii, ja mitä epäkohtia näihin kaikkiin rikostapauksiin liittyy.

Taustalla lienee kiinnostus ja halu selvittää pahuuden ydin. Mikä ajaa ihmisen tappamaan toisen? Jos dominot olisivat kaatuneet eri tavalla minun kohdallani, voisinko olla samassa tilanteessa?

Mies, 20–30-vuotias

Kyselyn vastaajia yhdisti usein kiinnostus päästä murhaajien ja rikollisten pään sisälle. Motiivit ja psykologinen puoli olivat yksi suuri tekijä siinä, miksi true crime -viihde kaikessa raakuudessaan kiinnostaa Laaksosta, mutta myös suurempaa yleisöä.

–  Minua kiehtoo nimenomaan se rikos ja ne syyt, mitkä siihen ovat johtaneet ja olleet motiivina. Mikä ihmisen saa toimimaan tai ajattelemaan niin kuin hän ajattelee? Laaksonen summaa.

Jutun sitaattinostot on lainattu Moreenimedian true crime -kyselyn avovastauksista.