Tampereen taidemuseossa kaikuu laulu lauantaiaamuna. Äänen lähde, tohtori Black Jack kiertää assistentteineen näyttelytilasta toiseen. Perässä seuraa utelias yleisöjoukko. Black Jackin kertoessa tarinoita traagisesta elämästään kamerat räpsyvät ja silmäparit liikkuvat tohtoria ja näyttelyesineitä vuoroin seuraten.

Pääsemme huoneeseen, joka on täynnä Black Jackista tehtyjä piirroksia ja oppaamme tausta paljastuu. Hän on Osamu Tezukan luoma hahmo.

Mangan jumalaksi tituleerattu Tezuka on ensimmäinen japanilainen sarjakuvataiteilija, joka on saavuttanut suosiota länsimaissa. Hänen tuotantoaan esittelevä näyttely on osa Suomen ja Japanin 100-vuotisten diplomaattisuhteiden juhlintaa. Näyttelyn ohessa järjestettävä teemapäivä esittelee maan kulttuuria myös laajemmin.

Päivän monipuolisuus on houkutellut kaikenikäisiä vieraita. Paikalle on saapunut esiintyjiksi mangamaailman ulkopuolelta Roihuvuoren hanami-juhlassa kruunatut kirsikankukkakuningatar -ja prinsessa sekä jäseniä teetaidetta edistävästä Chado Urasenke Tampere-yhdistyksestä.

Kasvoille piirretty hikipisara kertoo aina saman tarinan

Esitykset pidetään kellarikerroksessa, jossa sijaitsee mangahahmojen piirtämiselle pyhitetty nurkkaus. Museovieraiden teoksia on nurkkauksen seinillä ja esille pantavaa syntyy koko ajan lisää. Näyttelyn kuraattori Virpi Nikkari kertoo, että piirrosten määrästä johtuen osa on arkistoitu.

Kiinnostus Japania kohtaan ei ole uusi ilmiö. Nikkari mainitsee maan inspiroineen Akseli Gallen-Kallelaa ja Albert Edelfeltiä jo 1900-luvun alussa. 1990-luvulla länsimaissa alkanut mangaboomi laajensi mielenkiinnon koko kulttuuriin.

– Suomessa sarjakuvia on pidetty lähinnä lasten ja nuorten kirjallisuutena, mutta Japanissa ne läpäisevät koko yhteiskunnan. Kaikenikäisille ja kaikille kohderyhmille löytyy omat sarjansa, Nikkari toteaa.

Sangatsu Manga-kustantamon toimituspäällikkö Antti Valkama pohtii suosion selittyvän monipuolisuuden lisäksi tunnistettavuudella. Esimerkiksi hikipisara otsalla kertoo lukijalle genrestä riippumatta hahmon olevan hermostunut. Mangalla tarkoitetaan kaikkea japanilaista sarjakuvaa, joten termi on hyvin laaja. Tällaiset vakiintuneet käytännöt kuitenkin tekevät siitä kokonaisuuden.

Hämeenlinnassa japanin alkeiskursseja vetävän Valkaman mukaan sarjakuvilla on ollut kiistaton vaikutus kielen suosion kasvuun.

– Kun kysyn kurssien alussa, mikä on innostanut opiskelemaan kieltä, ainakin puolet mainitsevat animen ja mangan.

Tietämys yhdistää mutta aktiivisuus jakaa

Suomen ensimmäiset kirsikankukkakuningatar Venla Ailasmäki ja kirsikankukkaprinsessa Ella Saarenko ovat saaneet hanamia esittelevän diaesityksensä päätökseen. Nyt he istuvat aulassa vesilasillisella. Monille suomalaisille manga on ollut ensikosketus Japaniin, eivätkä Ailasmäki ja Saarenko ole poikkeuksia. Sittemmin heidän ensisijainen mielenkiintonsa on suuntautunut muihin kulttuurin osiin.

Ensi vuonna Saarenko kruunataan Roihuvuori-seuran järjestämässä hanami-juhlassa Suomen historian toiseksi kirsikankukkakuningattareksi. Vuodesta 2007 Helsingissä vuosittain järjestetty juhla on kasvanut lähes 20 000 osanottajan tapahtumaksi. Tästä huolimatta Turun yliopistossa kauppatieteitä opiskeleva Saarenko uskoo kulttuurin suosion saavuttaneen Suomessa huippunsa.

– Suosio on vakiintunut, eikä Japani ole enää sillä tavalla eksoottinen. Sushista, kamppailulajeista ja kielen opiskelusta on tullut tuttua suomalaisille.

Ailasmäen, Saarengon ja Valkamankin mielestä on vaikeaa määritellä, ovatko japanilaiset ilmiöt nyky-Suomessa valtavirtaa. Pokémonin kaltaiset anime-sarjat ovat jokaisen Z-sukupolven edustajan lapsuutta, ja nykynuoriso tunnistaa, mitä mangalla tarkoitetaan. Intohimoiset harrastajapiirit ovat kuitenkin pienet.

Monta tietä saman lähteen äärelle

Kaikki eivät löydä innostustaan sarjakuvista. Chado Urasenke Tampere on teetaidetta vaaliva yhdistys. Seuraan kuuluva Ilkka Veiström kuvailee itseään muiden harrastajien keskuudessa ”outolinnuksi”.

– Löysin mukaan toimintaan työni kautta, sillä pidän teekauppaa. Mielenkiinto maata kohtaan on laajentunut harrastuksen myötä.

Veiström kertoo monien yhdistyksen jäsenten olevan musiikkialalta. Mukana on Tampereen filharmonikkoja, mutta myös mangaharrastajia. Teessä, kuten mangassakin, on Veiströmin mukaan nähtävissä läpileikkaus japanilaisesta yhteiskunnasta, sillä juomalla on maassa suuri merkitys ja sitä juo ihan jokainen.

Chado Urasenke Tampere pitää päivän viimeisen esityksen. He esittävät osan teeseremoniasta, joka on historian aikana muodostunut monimutkainen tapa tarjoilla teetä. Veiström, toisin kuin esityksessä olevat ryhmän jäsenet, on pukeutunut länsimaalaisittain. Hän on tänään kertojan roolissa ja selostaa katsojille, mitä esitys tulee pitämään sisällään. Itse seremonian aikana kukaan ei puhu. Vain hillitysti kaadettavan veden solina uhmaa hiljaisuutta.

Kulttuurinvaihto on ollut aktiivisempaa nousevan auringon päässä. Juhlavuosi onkin lennättänyt Helsingin yliopistossa valtiotieteitä opiskelevan Ailasmäen tapaamaan korkea-arvoisia henkilöitä
aina pääministeri Shinzo Abea myöden. Ailasmäen mukaan tilaisuutta esiintyä suomalaisille ei ole aiemmin ilmaantunut.

– Suomessa on hankkeita japanin kielen kasvattamiseksi ja matkailu Japaniin yleistyy, joten tällaisiin tapahtumiin pääsy on tärkeää. Roihuvuori-seurassa tätä on kutsuttu kirsikankukkadiplomatiaksi.