Verna Tuominen maistoi kahvia ensimmäistä kertaa jo ennen kouluikää. Lapsuudessa vanhemmat saattoivat pyytää tytärtään keittämään heille kahvit. Tuominen pisti kahvin tulemaan, kattoi pöydän ja laittoi maidon esille.

Tuomiselle ei ollut epäselvää, minne hän halusi suunnata lukion jälkeen töihin. Innostus kahviin vei baristan työhön.

– Parasta työssä on, kun asiakas tietää, mitä haluaa ja pääsee itse toteuttamaan toiveen laadukkailla menetelmillä. Nautinnollisen kahvihetken tuottaminen on palkitsevaa.

Nykyään baristan työt ovat jääneet taakse, ja myyntialaa opiskelevan parikymppisen helsinkiläisen työnkuva on täysin muuttunut. Intohimo kahvia kohtaan ei ole kuitenkaan kadonnut. Kahvilatkaan eivät ole jääneet pois arjesta, sillä niissä Tuominen käy aktiivisesti asiakkaana.

Suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa. Keskimäärin kahvia kuluu vuodessa kymmenen kiloa asukasta kohti. Pohjoismaissa ylipäänsä juodaan paljon kahvia, mutta Suomi on ollut tilastojen kärjessä vuosikymmeniä, kertoo Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen asiamies Marleena Tanhuanpää.

Hengähdyshetkiä kahviloissa ja työpaikoilla

Maailmankuulu yhdysvaltalainen Starbucks-kahvilaketju saapui Suomeen vuonna 2012. Monelle tuttu Espresso House rantautui tänne Ruotsista nelisen vuotta sitten.

Suomen kahvilakulttuuri kehittyy myös Tanhuanpään mukaan jatkuvasti.

– Kahvilat keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja isoihin kaupunkeihin. On selvää, ettei harvaan asutuilla maaseutualueilla istuta iltaa kahviloissa, hän toteaa.

Tamperelaisessa kahvilassa taukoaan pitävä Lasse Hytönen kertoo viettävänsä kahvihetket pääasiassa kahviloissa. Juomanaan hän suosii tummapaahteista suodatinkahvia.

Yrittäjänä toimivalla Hytösellä ei ole vakinaista toimistoa, jossa viettää tauot. Kotonakaan ei ole keitintä.

– Tulen kahvilaan ensisijaisesti hengähtämään. Kahvi tulee siinä sitten mukana.

Työpaikallaan espoolaisessa toimistossa Tuija Rissanen muistelee olleensa nuoruudessaan ensin teen juoja. Kahvinormista poikkeaminen voi hänen kokemuksensa mukaan olla hankalaa sosiaalisissa tilanteissa.

– Ollaan, että ”ai, mun pitää varmaan keittää sulle erikseen teetä”. Helpommalla pääsee, kun juo kahvia.

Rissanen ihastui kahviin lukioaikojen Italian matkalla, jolloin ”espresso muutti kaiken”.

Kahvi on vahvasti läsnä assistenttina työskentelevän Rissasen jokaisessa työpäivässä. Toimistotyössä kahvitauot eivät ole selkeästi rajattuja ja kahvia juodaan paljon työnteon lomassa. Jos tauolle kuitenkin rauhoitutaan, työasiat jäävät keskustelussa sikseen. Jutustelua ohjaavat päivän polttavat puheenaiheet taikka keskustelukumppanien yhteiset mielenkiinnonkohteet.

– Parasta on, jos kahvitauolla pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja kenties oppimaan jotakin uutta. Pidän asiapitoisista keskusteluista, Rissanen kertoo.

Muuttuva kahvi muuttuvassa kulttuurissa

Suomessa kahvin historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita. Sota-aikana kahvi oli kortilla, ja kansalaisten kahvin ostoa säännösteltiin. Kun kahvia ei ole ollut tarjolla sellaisenaan, se tuotiin arkeen erilaisten korvikkeiden muodossa.

Myös Tanhuanpää kuvailee, kuinka tavat kahvinjuonnin ympärillä muuttuvat aikojen kuluessa. Ennen maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa kahvia juotiin heinäpellolla tauolla, nyt tietokoneen äärellä toimistossa.

Tuija Rissanen muistaa lapsuudestaan 60-luvulta isoäidin siskojen vierailut. Hienoissa minkkihatuissaan saapuvat naiset istuutuivat kahvin äärelle, jota ryystettiin vadilta sokerinpala huulien välissä. Rissanen nauraa muistellessaan, kuinka turkishattuja ei voinut riisua edes sisätiloissa.

Kahviloista napatut take away -kahvimukit ovat normaali näky kaupunkikuvassa ja kuvastavat nykyajan kiireistä elämäntyyliä. Rissasta pohdituttaa kahviloiden hintataso Suomessa, eikä hän käy niissä usein kotimaassa. Tuomiselle kahvin kanssa liikkeelle lähteminen tuntuu vaivalloiselta.

– Kahvia läikkyy vaatteille ynnä muuta. Mieluummin juon vaikkapa pienen espresson, jos on kiire.

Lasse Hytönenkin suosii kahvilassa istuutumista, mutta pitää myös take away -kahvia kätevänä vaihtoehtona. Jos hän sattuu olemaan autolla liikkeellä, ottaa hän kahvin usein mukaan.

Kuluttajat ovat nykyään yhä kiinnostuneempia eettisistä näkökulmista, mikä näkyy Tanhuanpään mukaan myös kahvikulttuurissa. Kahvin alkuperä mietityttää aiempaa enemmän. Tällaisia asioita pohtii myös Tuominen.

– Kyse ei ole vain siitä, mitä itse saan. Monen elanto on kiinni kahvisadoista. Pidän kahviloista, joissa kahvin alkuperää kunnioitetaan.

Tuominen käy kahvila-ajoilta tutuiksi tulleiden ystäviensä kanssa kahviloissa, joissa kahvin laadukkuus näkyy. Yhteinen kiinnostuksen kohde mahdollistaa kahvista innostumisen yhdessä.

– Voidaan puhua ihan muista asioista, mutta samanaikaisesti tiedostaa, että kaikki arvostavat kahvia, jota juuri juomme. Se on minulle tärkeää.