Suomen kielen englannistuminen näkyy kaikkialla. Helsinki-Vantaan lentokenttä muutti kaksi vuotta sitten opasteidensa pääkieleksi englannin. Suomi ja ruotsi seuraavat pienemmällä kirjainkoolla.
Kieli ei ole vain kieltä, kieli on kulttuuria. Suomen kieleen tulee koko ajan enemmän vaikutteita nimenomaan lingua francaksi eli yleiskieleksikin nimetystä englannista ja se köyhdyttää kulttuurista ajatteluamme. Helsingin Pasilaan noussut kauppakeskus Mall of Tripla sai sosiaalisessa mediassa vähemmän mairittelevia lempinimiä kuten mälli. Eikä ihme, sillä sana mall ei linkity suomenkielisen päässä mihinkään.
Yleisen kielitieteen professorin Matti Miestamon mukaan kielitieteessä on tutkittu kielen ja ajattelun suhdetta. Sapir-Worfin -hypoteesissa kielen kieliopillinen rakenne ohjaa puhujia hahmottamaan maailmaa ja jopa määrää ajattelua. Modernimpi versio on Dan Slobinin Thinking for speaking -hypoteesi. Sen pääväittämä on, että eri kielten puhujat ajattelevat lähtökohtaisesti eri tavalla, kun he mielessään valmistelevat puheen sisältöjä. Kieli on ajattelun väline, jonka kautta katsomme maailmaa. Jotta pystyy puhumaan tiettyä kieltä kunnolla, on opittava sen ajattelullinen tapa.
Eri kielten välisiä tutkimuksia on kuitenkin vähän, ja Thinking for speaking -hypoteesia on kyseenalaistettu viime vuosina. Nykykielitieteilijät Panos Athanasopoulos ja Emanuel Bylund nostavat esiin, kuinka yksioikoisesti kielellisiä tapoja on tutkittu pohtimalla kielen rakennetta eli sitä mitä ihmiset aikovat sanoa. Huomiotta on jäänyt se, miten ihmiset ajatuksensa ilmaisevat. Tällä tarkoitetaan koko kognitiivista prosessia, kuten eleitä ja tapoja. Miestamon mukaan kritiikkiä tukee aivan arkikokemuksen tasolla se, että eri kieliä puhuessa sama ihminen liikkuu, elehtii ja käyttäytyy eri tavoin. Eleet ja tavat ovat liitoksessa kieleen. Kielissä on myös hyvin erilaisia intonaatioita, mikä voi osaltaan vaikuttaa eleisiin ja ilmaisun tapoihin.
Sanat tulevat kulttuurista ja niiden kasvualusta on jokapäiväisessä elämässä. Arkikielinen spede kaikkine mielleyhtymineen tuskin avautuu amerikansuomalaisille samoin kuin ikänsä Suomessa eläneelle.
Daniel Everett on tutkinut Amazoniassa puhuttavaa pirahã-kieltä. Se ei ole sukua millekään olemassa olevalle tunnetulle kielelle. Kielessä ei ole termejä väreille, ei numeroita, ei laskemista eikä luomismyyttiä. Myös katse menneisyyteen ja tulevaan puuttuu. Pirahã-kulttuurista puuttuu abstraktio, joten vain konkretiaa ilmaisevat sanatkin ovat olennaisia. Tervehtiminen ilmaistaan palaamisella tai saapumisella. Kun ei ole kulttuurissa, ei ole kielessäkään.
Jos suomenkielisiä sanoja aletaan korvata englannilla, kielen ja kulttuurin yhteys heikkenee. Everett toteaa The Guardianille, että kieli ei ole kulttuurin ulkopuolella ja kielen perustava rakennusaines on yhteisöllisyys. Kieli on ihmisten välinen keksintö, jolla ratkaistaan ihmisten välisiä asioita.
Kielitieteilijä Janne Saarikivi huomauttaa kirjassaan Suomen kieli ja mieli, että Aalto-yliopiston maisteriopinnoista kaikki ovat englanninkielisiä ja Helsingin yliopistossa suomenkielisten tekemistä väitöskirjoista lähes kaikki on englanniksi. Opiskelijoista ja opettajista iso osa on suomenkielisiä, mutta kansainvälistymisen nimissä kieli on vaihtunut. Kun Suomen historiaakin tuotetaan englanniksi, kadotamme kyvyn tuottaa sanoja ja merkityksiä kulttuurin omimmalla tavalla.
Saarikivi pitää riskinä englannistamisen trendin valuvan pikkuhiljaa ylemmiltä koulutustasoilta alemmille. Jos alamme opettaa asioita vieraalla kielellä, meille käy kuin Intialle tai monille Afrikan maille, joissa kaikki sivistyksellinen keskustelu käydään englanniksi tai ranskaksi. Näissä maissa kielen vaihto tapahtui kolonialismin myötä, mutta me teemme sitä vapaaehtoisesti.
Muilla Euroopan lentokentillä englannin kieli ei ole sama asia kuin kansainvälisyys. Omasta kielestä pidetään kiinni ja se näkyy. Sanat ovat aina kulttuurisidonnaisia. Olisi sääli, jos emme enää osaisikaan puhua lumesta kuin yhdellä sanalla snow englanninpuhujien tapaan nuoskalumen, kuuran, huurteen, härmän, loskan, rännän tai kantohangen sijaan.
Jos lakkaamme puhumasta suomen kielen vivahteilla, lakkaamme myös ajattelemasta niitä.
Tekstissä on käytetty lähteenä Janne Saarikiven kirjaa Suomen kieli ja mieli (Teos 2018) ja haastattelua yleisen kielitieteen professori Matti Miestamon kanssa.