Tasa-arvo voitti: Naisten jalkapallomaajoukkueen uudessa pelaajasopimuksessa on nyt samat ehdot kuin miehillä. Näin Helsingin Sanomat otsikoi jutun, jossa kerrottiin suomalaisen jalkapallon matkaavan hurjaa vauhtia kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Suomen A-maajoukkueiden kerrotaan nyt olevan yhdenvertaisia.

Yksittäinen sopimus on silti vain pieni askel pitkällä tiellä kohti tasa-arvoista mahdollisuutta olla ammattiurheilija.

Urheilussa perinteinen sukupuolijako miehiin ja naisiin elää vielä vahvasti. Erot naisten ja miesten ammattitason joukkueurheilun välillä ovat valtavat. Kotimaista huippu-urheilua tarkastellessa ei voida puhua naisten ammattilaisuudesta, kun joukkuelajeissa ammattiurheilijan kriteerit täyttävistä urheilijoista naisia on alle prosentti.

Yksi merkittävä syy tähän on ammattiurheilun markkinalogiikka. Ammattiurheilu pyörii pääosin sponsorituloilla. Sponsorit havittelevat medianäkyvyyttä ja ovat valmiita maksamaan pelipaitamainoksesta mukavasti, jos joukkueen peleistä uutisoidaan säännöllisesti useassa kanavassa. Media puolestaan seuraa yleisöä.  Jalkapallon pääsarja Veikkausliigan yleisökeskiarvo on kuluneella kaudella ollut reilut 2 000 katsojaa ottelua kohden, kun taas naisten liigaa seurasi paikan päältä hiukan alle 300 henkilöä.

Kun urheilutapahtumassa ei ole katsojia, ei siellä ole silloin toimittajiakaan. Satu Pajuriutan pro gradu- tutkielmassa kerrotaan, miten naisten urheilutapahtumissa täytyy tapahtua jotain erikoista, jotta urheilijoita haastateltaisiin. Haastattelut toteutetaan myös usein puhelimitse tai sanomiset juttuun poimitaan muualta, esimerkiksi somesta.

Tästä seuraa naisurheilun ammatillistumista jarruttava oravanpyörä, jossa median rooli korostuu varsin ristiriitaisena.

Median tulisi esittää naisurheilu kiinnostavana ja puoleensa vetävänä. Urheilulle tyypillinen sankaritarinakerronta tulisi tuoda myös naisten joukkueurheiluun. Sankaritarinoiden myötä naisurheilijat nousisivat esikuviksi, ja näin nuoret lupaavat urheilijat saisivat jonkun, johon peilata itseään ja josta ottaa mallia ammattiuraa rakentaessa.

Tutkimusten perusteella ollaan kuitenkin kaukana siitä, että naisurheilua esitettäisiin esikuvien ja sankaritarinoiden rikastuttamana.

Jyväskylän yliopiston tutkijan Antti Laineen vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan, miten suomalaiset lehdet vähättelivät ja seksualisoivat suomalaisia naisjääkiekkoilijoita uutisoidessaan Torinon talviolympialaisista vuonna 2006. Laine sanoo, etteivät suomalaislehdet kohdelleet naisjääkiekkoilijoita totisina urheilijoina.

Tutkimuksessa myös selitetään, kuinka olympialaisten kaltaisten suurten urheilutapahtumien ulkopuolella suomalainen uutisointi naisten joukkueurheilusta on vähäistä. Suomessa kaupalliset televisiomediat eivät juurikaan esitä naisurheilua, ja Yle onkin ainoa media, joka antaa naisten joukkueurheilulle säännöllistä näkyvyyttä.

Ylen rooli naisurheilun uutisoinnissa on tärkeä ja kaupallisten medioiden tulisi ottaa siitä mallia. Toki Ylellä on takanaan valtion kassa eikä jutun kaupallinen arvo ole Ylen tehtävän mukainen kriteeri. Kaupalliset mediat voisivat kuitenkin ottaa riskin. Vaikka naisurheilusta kertovat jutut eivät yltäisi heti luetuimmat-listojen kärkeen, niiden vakiinnuttaminen urheilu-uutisoinnissa olisi silti merkittävä askel matkalla kohti ammattiurheilun tasa-arvoa.

Maailmalla naisten joukkueurheilun nousu on jo havaittavissa. Laineen tutkimuksessa kerrotaan Ruotsin median kirjoittavan naisurheilijoista totisina ammattilaisina. Jalkapallon suurissa liigoissa yleisö on jo löytänyt myös naisten peleihin.

Se, että Suomen A-maajoukkueet ovat nyt jalkapallossa tasavertaisia, on hieno ja merkittävä askel oikeaan suuntaan. Paljon työtä on kuitenkin vielä edessä. Ottakaa naisurheilu tosissaan, sillä sen nousu on jo näkyvissä.

Juttua muokattu 5.11.2019 klo 10.55 otsikossa olleen virheen takia