Kaksi Pirkanmaalla sijaitsevaa asuntoa ovat kokeneet täysremontit, mutta sitä ei arvaisi astuessa sisälle. Puoliksi auki revittyjen seinien ja suojapaperilla vuorattujen lattioiden sijaan vastassa on siistejä pintoja ja kodikkuutta. Vasta lähemmin tarkasteltuna yksi jos toinenkin kohta osoittautuu keskeneräiseksi.

Rakennusarkkitehtuuria opiskelevan Kati Kaikkosen 90-luvulla valmistuneen rivitaloasunnon eteisen kaapistosta puuttuvat vielä ovet. Keittiön yläkaappien päältä pilkistää putkia ja laudanpätkiä. Yläkertaan johtavat kierreportaat ovat vasta puoliksi valkoisen maalin peitossa.

– Aloin maalata portaita elokuussa, mutta projekti on vain jäänyt kesken, Kangasalla asuva Kaikkonen tähdentää.

Eläinrakas Kaikkonen asuu seitsenkuisen saksanpaimenkoiransa sekä ragdoll-kissansa kanssa. Hän myöntää, että eläimet hankaloittavat maalausprojektia, sillä ne eivät ymmärrä varoa tuoretta maalipintaa.

Samankaltainen tilanne on myös Suvi Jokipiillä, joka on miehensä kanssa remontoinut Tampereen Nekalassa sekä siirtolapuutarhamökkiä että puutalokaksiota.

Sotien jälkeen rakennetussa asunnossa voi aistia historiaa, sillä sitä on remontoitu vanhan talon ehdoilla. Eteisen alkuperäiskuntoinen lautalattia narahtaa kodikkaasti jalkojen alla.

– Meidän piti mieheni kanssa maalata tuo eteisen lattia kesällä ja yöpyä kuivumisen ajan mökillä, mutta siinä se edelleen on maalaamatta, Jokipii naurahtaa.

Muitakin keskeneräisyyksiä löytyy, kuten väliaikainen keittiö. Pariskunta elää Jokipiin mukaan tällä hetkellä kirjaimellisesti avosuhteessa, sillä vessan ovi puuttuu kokonaan.

Yllätys muhi keittiön lattian alla

Kaikkonen on remontoinut itse kaksi aiempaa omistusasuntoaan. Jokipiin mies on työskennellyt aiemmin remonttialalla, mutta myös siirtolapuutarhamökin täysremontti on kartuttanut kokemusta kolmen vuoden aikana.

Kaikkonen ja Jokipii tiedostavat kokemuksesta sen, että laajassa remontissa on aina varauduttava juonenkäänteisiin. Molemmilla on takanaan ikävä yllätys, kun keittiössä paljastui vesivahingon homehduttama lattia. Jokipiin ja hänen miehensä puutalokaksiossa tilanne oli edennyt niin pahaksi, että alkuperäinen lattia oli ehtinyt lahota muovimaton alla.

Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että harjoitus tekee mestarin. Pitkäaikaisessa remontissa sekä remontti- että budjetointitaidot kehittyvät.

– Remontoidessa huomaa aina omia pikkuvirheitään, ja niiden kanssa osaa olla viisaampi seuraavassa projektissa, Kaikkonen kertoo.

Jokipii on oppinut erityisesti siirtolapuutarhamökin remontista. Se on ollut hänelle varsinaista kotia rakkaampi projekti ja paikka kehittää itseään. Alkuun hän suorastaan pelkäsi käyttää sirkkeliä, mutta nyt nainen sahaisi laudat ja paneloisi mökin kuistin jo näppärästi.

Myyntiarvo nousee remontilla

Vaikka remonttiprojektit ovat olleet pitkiä, niiden tavoitteena on nostaa asuntojen myyntiarvoa.

Sekä Kaikkonen että Jokipii kertovat haaveilevansa isosta omakotitalosta maalla. Kaikkonen on aikeissa pelkän remontoinnin sijaan rakentaa talon alusta asti. Jokipii kuvailee omaksi unelmakodikseen vanhan, täysin alkuperäisessä kunnossa olevan hirsitalon, jonka saisi remontoida itse alusta loppuun.

Asunnon arvon nostaminen remontoimalla vaikuttaisi olevan monella muullakin suomalaisella työn alla. Hallitus on päättänyt vuonna 2020 leikata kotitalousvähennyksistä, joiden hyödyntäminen näkyy erityisesti remonttialalla.

Pellervon taloustutkimuksen teettämän arvion perusteella kotitalousvähennys on tärkeä kannustin korjausrakentamiselle. Sen pienentämisen arvioidaan vähentävän työn teettämistä remonttiyrityksillä.

Jokipii ja Kaikkonen ovat molemmat tietoisesti valinneet tehdä remonttinsa itse, ja he luottavat omiin taitoihinsa.

– Ehkä kylpyhuoneremontin teettäisin ammattilaisella, muita en. Luotan siihen, että teen itse yhtä hyvää jälkeä, Kaikkonen summaa.

Kun arki kaatuu päälle

Jokipiillä ja Kaikkosella on samankaltainen kokemus remonttiprojektin alkutaipaleelta. Suurimmat työt tehtiin heti ensimmäisenä ja niihin upposivat kaikki arjen tyhjät tunnit.

– Tulin koulusta kotiin, aloin heti tehdä remonttia ja jatkoin sitä iltamyöhään asti. Kaksi kuukautta kestäneen keittiöremontin aikana kaupan valmisruokatiskit ja kouluruoka tulivatkin tutuiksi, Kaikkonen kuvailee.

Arjen pyörittäminen remontin keskellä on vaatinut tasapainoilua. Arjen kiireet lienevätkin yksi syy, miksi remontti etenee välillä sykäyksittäin ja toisinaan taas jumittuu paikoilleen.

Jokipiillä ja hänen miehellään tulee toisinaan erimielisyyksiä urakan etenemisestä.

– Välillä stressaa se, ettei remontti etene niin nopeasti kuin haluaisin. Aiemmin alalla työskennellyt mieheni innostuu vähän kausittain, minä olen malttamattomampi, hän myhäilee.

Kaikkonen opiskelee, käy töissä ja kiertää ahkerasti koiranäyttelyissä. Erityisesti viime keväänä hänen remonttinsa oli jäähyllä, sillä kaikki muu kuormitti elämässä liian paljon. Keskeneräinen remontti kuitenkin kasasi lisää stressiä naisen arkeen.

– Kyllä olen joskus itkenyt öitäni, kun ei ole ollut vielä valmista, hän paljastaa.