Twitter on nykyään keskeinen alusta yhteiskunnalliselle keskustelulle, mutta rakentava keskustelu jää kaiken nälvimisen ja vihapuheen alle. Twitterin eliittiverkostot, eli poliitikot, toimittajat ja julkisuuden henkilöt, hallitsevat tätä keskustelua, jossa on piirteitä jopa natsi-Saksan propagandasta. Aktivistit yrittävät rikkoa näitä keskustelun valtarakenteita. He käyttävät hyviä propagandan keinoja esimerkiksi lisätäkseen tietoutta ilmastonmuutoksesta.
Leonard W. Doobin toisen maailmansodan jälkeen toteutettu tutkimusartikkeli analysoi natsi-Saksassa käytettyä propagandaa. Propagandan pääpiirteitä olivat viestien ajoittaminen ja iskevyys, sensuuri ja monien tiedotusvälineiden hallitseminen. Nykyään keskustelussa on samoja piirteitä. Esimerkiksi Amazonin metsäpalojen yhteydessä käytyä keskustelua on uhattu sensuroida, ja on ehkä jopa sensuroitu Brasilian hallinnon toimesta. Kun tarkoituksena on manipuloida yleistä mielipidettä ja toimintaa, jokin menee pahasti metsään.
Propagandan lisäksi Twitter tarjoaa otollisen alustan vihapuheelle ja nälvimiselle. Poliitikkojenkin viestinnässä on havaittavissa sensaatiohakuisuutta ja halua luoda keskustelua konfliktien avulla. Vaikuttaa siltä, että poliitikot nälvivät toisiaan ja hakevat sillä huomiota. Populismina näyttäytyvällä propagandalla pyritään systemaattisesti vahvistamaan ja pitämään yllä tiettyjä mielipiteitä. Esimerkiksi Ville Niinistö ja Laura Huhtasaari kärjistävät paljon keskustelua.
Osaltaan propagandaa käyttävät myös aktivistit, jotka ovat vallanneet Twitteriä erilaisten kampanjoiden avulla jo arabikeväästä lähtien. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Twitter ja Facebook olivat isossa osassa valtavan mielenilmauksen taustalla. Etenkin Twitterin suosio räjähti, kun kansalaiset näkivät sen mahdin aktivismissa ja vaikuttamisessa.
Pekka Isotaluksen, Jari Jussilan ja Janne Matikaisen toimittama teos Twitter viestintänä – ilmiöt ja verkostot kertoo muutaman keskeisen syyn sille, miksi Twitter on niin suosittu etenkin aktivistien keskuudessa. Tärkeää on alustan avoimuus, maksuttomuus ja eliittiverkostojen läsnäolo. Kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa ilman suuria budjetteja ja aktivistit tietävät, että eliittiverkostot kiinnostuvat keskustelusta, mikä näkyy tykkäysten ja jakojen määrässä. Loppujen lopuksi aktivismi Twitterissä alkaa sulautua osaksi politiikkaa.
Viime vuosina Twitterissä on noussut ilmiöksi ilmastoaktivismi. Eduskuntavaalien aikaan päättäjiin haluttiin vaikuttaa kaikin mahdollisin keinoin, jotta heidät saataisiin toimimaan ilmaston puolesta. Vegaaniruuan puolestapuhuja Suvi Auvinen on aktiivinen lihakeskustelussa ja jakaa paljon omaa tietotaitoaan aiheesta. Hänen tieteellinen lähestymistapansa on tehokasta ja vetoaa suureen yleisöön. Auvinen pyrkii toiminnallaan muuttamaan yleistä mielipidettä lihasta käyttämällä kestävän kehityksen kannalta hyvää propagandaa.
Nuoret ilmastoaktivistit, kuten 17-vuotias Atte Ahokas, ovat keränneet erityisen paljon huomiota Twitterin avulla myös mediassa. Edes ikä ei ole este tehokkaaseen vaikuttamiseen sosiaalisessa mediassa. Nuorille ei välttämättä jää elinkelpoista planeettaa, joten aktivistien motiivi on hyvin selkeä. Kampanjointi jatkuu myös Twitterin ulkopuolelle esimerkiksi ilmastolakkoina ja mielenosoituksina. Toiminta on tällöin toistuvaa, ja ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun viestiä jaetaan monissa välineissä, jolloin jotkin propagandan piirteistä täyttyvät.
Vaikuttavimmat kampanjat jatkuvat, kunnes asiat todella muuttuvat. Docventuresin uusi kausi esitteli ensimmäisessä jaksossaan 22.10. dokumentin Untouchable ja nosti uudestaan Me Too -kampanjan esiin. Kampanja on ollut yksi suurimmista Twitterissä leviävistä puheenaiheista ja osaltaan loi uusia normeja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen. Kampanja keskittyi erityisesti viihdealan muusikoiden ja näyttelijöiden seksuaaliseen häirintään, mutta nyt Docventures nosti käsittelyyn myös urheilun ongelmat.
Aihe on tärkeä, koska ennen Me Too -kampanjaa ei laajalti osattu kyseenalaistaa auktoriteettien, kuten ohjaajien ja valmentajien, metodeja. Viihdeala on kokenut mullistuksen kampanjan avulla, ja on odotettavissa urheilussa. Aktivismin näkökulmasta kampanja on jo nyt hyvin onnistunut.
Propagandaa voidaan käyttää hyvään ja pahaan. Aktivistit pyrkivät vaikuttamaan suurille yleisöille tärkeisiin asioihin, kuten ilmastopolitiikkaan tai seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen. Natsi-Saksan propaganda oli äärimmilleen vietyä, mutta aktivismi osoittaa, että sen keinoja voi käyttää tehokkaasti hyväänkin.