Kotiseutuyhdistysten suosio ei ole laantumassa, vaikka niiden jäsenet ovatkin enimmäkseen keski-iän ylittäneitä. Sukututkimuksen kasvattaessa suosiotaan ihmiset kokevat yhä tärkeämmäksi kuulua yhdistyksiin, jotka vahvistavat heidän kotiseutuidentiteettiään.

Moreenimedian kyselyyn vastanneista lähes 60 prosenttia koki kotiseutuyhdistykseen kuulumisen tärkeäksi. Suurimmiksi syiksi ilmoitettiin muun muassa halu tuntea omat juurensa, yhteisöllisyys ja oman historian säilyttäminen jälkipolville. Myös yhdistysten järjestämät tapahtumat, kuten teatterimatkat, vuosijuhlat ja matkat kotiseudulla, koettiin syyksi säilyttää jäsenyys.

Kotiseutuyhdistykset toimivat rajatulla alueella, esimerkiksi tietyssä kaupungissa tai kaupunginosassa. Niiden tehtävä on parantaa alueen viihtyvyyttä ja pitää yllä sen ominaispiirteitä sekä edistää uusien asukkaiden kotiutumista. Kotiseutuyhdistyksiksi luokitellaan paikallisten yhdistysten lisäksi esimerkiksi myös erilaiset museoyhdistykset ja kulttuuriseurat.

Yhdistysten ikäjakauma huolettaa

Suomen kotiseutuliiton järjestönjohtajan Liisa Lohtanderin mukaan kotiseutuyhdistysten merkitys on muuttunut. Ensimmäinen yhdistys perustettiin 1890-luvulla Lohjalla. Silloin järjestöt tukivat kansallisuusaatetta ja suomalaisen yhteiskunnan rakentamista. Järjestäytynyt kotiseututoiminta käynnistettiin vasta sotien jälkeen.

Moreenimedian kyselyyn vastanneista yli puolet oli 60-vuotiaita tai vanhempia ja vain noin neljäsosa 20–50-vuotiaita. Lohtanderin mukaan ikäjakauma näkyy muun muassa kotiseutuyhdistyksien hallituksissa. Huoli nuorten osallistumisesta ei kuitenkaan ole uusi.

– Keskustelua nuorten saamisesta mukaan yhdistyksiin on käyty ainakin 1920-luvulta saakka. On huoli siitä, että yhdistykset kuihtuvat kasaan, kun nuoret eivät osallistu niiden toimintaan. Kuitenkin aina on käynyt niin, että noin 50 vuoden ikäisenä ihmiset liittyvät mukaan toimintaan.

Myös Suomen kotiseutuliiton sivuilla esitetään keinoja saada nuoria aktivoitumaan yhdistysten toiminnassa. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi matalan kynnyksen tapahtumat, nuorten tutustuttaminen toisiinsa ja aktiivinen läsnäolo sosiaalisessa mediassa.

Tästä huolimatta ikäjakauma näyttää rasittavan myös joitain kotiseutuyhdistysten jäseniä. Yksi Moreenimedian kyselyyn vastanneista henkilöistä kertoo harkinneensa yhdistyksen jäsenyydestä luopumista vastuun määrän takia. Vastaajan mukaan jäsenistö ikääntyy eikä nuoria lähde tarpeeksi mukaan toimintaan.

Oman kotiseudun tunteminen on globaalissa maailmassa yhä tärkeämpää

Globalisoituvassa maailmassa kotiseutuyhdistysten säilyttäminen koetaan tärkeäksi. Karjalan liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg sanoo, että oman kotiseudun tunteminen on nykyaikana entistä tärkeämpää. Joidenkin määritelmien mukaan myös Karjalan liittoon kuuluvat yhdistykset saatetaan luokitella kotiseutuyhdistyksiksi, sillä niiden tarkoitus on usein edistää karjalalaista kulttuuria Suomessa.

– Globaalissa maailmassa pitää muistaa, että vaikka olemme monessa suhteessa samanlaisia, olemme myös erilaisia ja meidän pitää korostaa sitä, mikä tekee meistä erityisiä. Kansainvälisyys korostaa tarvetta tuntea oma historiamme, Hallenberg kertoo.

Karjalan liitto on perustettu sotien aikana evakkojen auttamiseksi. Vaikka sodat ja evakot saattavat pian poistua ihmisten muistista, ei Hallenberg silti ole huolissaan liiton tulevaisuudesta. Tulevaisuudessa liitto ei enää ole evakoita varten, mutta se ei silti tarkoita, että karjalalainen perinne unohtuisi kokonaan.

Kotiseutuyhdistykset ovat ajan kuluessa saaneet myös nuorille sopivia muotoja. Esimerkiksi osakunnat keräävät usein samalta alueelta kotoisin olevat opiskelijat yhteen. Osakuntien tapahtumat eivät välttämättä suoraan käsittele oman kotiseudun asioita, mutta luovat silti yhteenkuuluvuuden tunnetta jäsenistönsä keskuudessa.

– Osakunta ei ole olemassa sen takia, että alleviivaisimme kotipaikkaamme, vaan haluamme järjestää välitöntä yhdessä olemista, kertoo Tampereen yliopiston pohjalaisen osakunnan tapahtumajärjestäjä Kea Pesonen.

Vaikka osakunnat eivät ole täysin samanlaisia kuin kotiseutuyhdistykset, on niissä silti samoja piirteitä. Pesosen mukaan ihmisiä yhdistää kiintymys omaan kotiseutuunsa.

– Saatamme muuttaa pois kotiseudultamme ja muuttua ihmisinä paljonkin. Silti se, mistä olemme peräisin, on osa identiteettiämme.