Marraskuinen ilta on juuri niin kolea ja masentava kuin marraskuiset illat ovat. Kuitenkin Otavalankadulla sijaitsevan porttikongin takaa kaikuu lämmin, vapautunut nauru. Tampereen Svenska Klubbenilla puvuntakkeihin ja neuleisiin pukeutuneet miehet ja naiset seisovat tuolirivistöjen keskellä, pitelevät kiinni vatsamakkaroistaan ja lausuvat yhteen ääneen:
– Nami nami. Mums mums.
Ilolle ja hulluttelulle on syytä. Nyt juhlistetaan ruotsalaisuuden viikkoa, ja sen kunniaksi juontaja-tanssinopettaja Marco Bjurström on saapunut puhumaan positiivisuudesta. Puhe pidetään kuulijoiden äidinkielellä ruotsiksi, mutta jutuissa vilisee yksittäisiä suomen- ja englanninkielisiä sanoja.
– Eri kielet välittävät erilaisen merkityksen, Bjurström perustelee puheen aikana.
Tämä on tietenkin tuttua jokaiselle Tampereella asuvalle ruotsinkieliselle. Heidän elämässään puhe on jatkuvasti täynnä lennokkaita siirtymiä kielestä toiseen ja takaisin.
Se on kuin cha-chata, merkitysten tanssia. Sen he taitavat.
Ruotsin tahdissa Tampereella
Kielisaarekkeella tarkoitetaan virallisesti yksikielistä kaupunkia, jossa elää ruotsinkielinen vähemmistö suomenkielisten keskellä. Perinteisiä kielisaarekkeita on Suomessa neljä, ja Tampere on niistä suurin. Muut ovat Pori, Kotka ja Oulu.
Kun punatiilistä pintaa hieman raapaisee, huomaa, että Tampereen historia on hyvin ruotsinkielinen. Teollistumisen kynnyksellä nuoreen kaupunkiin virtasi työntekijöitä ja yrittäjiä eri ilmansuunnista. Tehdaspiippujen varjoissa tanssahdeltiin lukuisilla kielillä, myös ruotsiksi.
Vaikka Tampereen asukkaista valtaosa on suomenkielisiä, ruotsinkielisten perintö on suuri. Esimerkiksi tervehdys “moro” lienee muotoutunut sanasta morgon, huomenta. Myös Tappara oli alun perin Tampereen ruotsalaisen yhteiskoulun urheiluseura. Kaupungin identiteetistä puuttuisi palanen ilman sen ruotsinkielisiä asukkaita.
Satamakadulla soi
Vielä sata vuotta sitten Tampereen väestöstä 5,5 prosenttia oli ruotsinkielisiä, mutta nyt heitä on enää 0,5 prosenttia. Silti Tampereella voi elää lähes koko elämänsä ruotsiksi. Kaupungissa voi aloittaa taipaleensa Satamakadulla sijaitsevassa Mammis-kerhossa, jatkaa päiväkotiin, peruskouluun ja lukioon sekä päätyä viettämään vanhuudenpäiviä De gamlas hem -taloon. Satamakadun lähikauppa jopa mainostaa Facebookissa, että heiltä saa K Ruoka -lehteä ruotsiksi.
Oven takana soi: “Bä bä vita lamm / har du någon ull?”
Pienet kehot hytkyvät musiikin tahdissa vauvoille ja vanhemmille suunnatussa Mammis-kerhossa. Ruotsin rytmi on veressä, vaikka kävely on vielä huteraa ja sanavarasto kapea. Ohjaaja Piu Heinämäki hymyilee ja kertoo, että täällä ympyrä sulkeutuu.
– Moni täällä olevista äideistä on aloittanut itse kerhossa, jatkanut päiväkotiin ja siitä kouluun. Nyt he ovat palanneet omien lastensa kanssa.
Tampereen ruotsinkielisessä yhteisössä saa kasvaa vauvaiästä aikuisuuteen samojen kavereiden seurassa.
Koulu jatkaa perinteitä
Samassa korttelissa sijaitsee vuonna 1895 perustettu Svenska samskolan, jossa rehtori Ronny Holmqvist istuu työhuoneessaan marsalkka Mannerheimia esittävän taulun alla. Kauniissa rakennuksessa huokuu historia.
– Ilman koulua ei olisi yhtä eläväistä ruotsinkielistä yhteisöä. Paikan merkitys on äärimmäisen tärkeä yhteisen identiteetin kannalta.
Koulu pitää yllä perinteitä esimerkiksi juhlistamalla ruotsalaisuuden päivää ja Lucian päivää. Tammikuussa on valssin vuoro, kun abit suuntaavat vuosittaisiin Abiball-tanssiaisiin. Perinteistä huolimatta kieli ei siirry nuorelle sukupolvelle automaattisesti.
– Välitunneilla ja vapaa-ajalla oppilaat haluavat puhua suomea. Teemme jatkuvasti työtä ruotsin kielen vahvistamiseksi. Järjestämme iltapäiväkerhoja, hankimme kirjoja ja äänikirjoja sekä järjestämme leirejä täysin ruotsinkielisillä paikkakunnilla, Holmqvist luettelee.
Tampereella on lisäksi ruotsinkielinen seurakunta, partio ja oma lehti. Sekä tietenkin Svenska Klubben, toiminnan sydän.
Klubi on henki ja elämä
Palataan vielä takaisin Svenska Klubbenille, jossa valmistaudutaan 135-vuotisjuhliin. Lasit täyttyvät kuohujuomasta ja sali smokkeihin ja juhlapukuihin sonnustautuneista vieraista. Vieraat tervehtivät toisiaan lämpimästi kättelyin, halauksin ja poskisuudelmin.
Liki 20 prosenttia Tampereen noin 1 200 ruotsinkielisestä on mukana klubin toiminnassa. Taloudenhoitaja Rikard Bjurströmin mukaan tämä kertoo siitä, että yhteisöllisyydelle on halua ja tarvetta.
– Tämä on minulle henki ja elämä. Klubi tarkoittaa itselleni työn ohella hauskanpitoa, harrastusta ja ystäviä. Olen ollut mukana vuodesta 1981.
Klubin jäsenmäärä on pysynyt lähes samana sen perustamisesta lähtien. Bjurströmin mukaan nuoria on haastava saada mukaan, mutta iän karttuessa klubi alkaa kiinnostaa. Kenties yhteiset ominaisuudet vetävät puoleensa.
– Me olemme Pohjoismaihin suuntautuvia, positiivisia ja sopeutuvaisia.
Bjurström ottaa huikan lasistaan ja hymyilee. On juhlan aika.
