Tampereen Sorsapuiston valkoisen rakennuksen pääaula kaikuu jo kävijöiden äänistä, vaikka on vasta aamupäivä. Infopisteen vieressä minua odottaa Sakari Lehto, Tampere-talon apulaisvahtimestari.

Lehdon perässä on vaikea pysyä. Hän singahtelee tottuneesti Tampere-talon sokkeloissa, jonne reittiä tuntematon ihminen ilman opasta eksyisi. Käytävillä kaikuu ajoittain klassinen musiikki, joka kantautuu kaupunginorkesterin harjoituksista.

Apulaisvahtimestarin toimenkuvaan kuuluu talon yleiset tehtävät, kuten täysien roska-astioiden vaihtaminen tyhjiin, pahvien vieminen pahvipuristimeen ja kopiopaperin riittävyydestä huolehtiminen.

– Nyt tehdään paperikierros, tokaisee Lehto.

Hän nappaa mukaansa listan, johon hän kerää eri työpisteistä kopiopaperitilauksia. Kohta paperilaatikoilla lastattu kärry kiitää jo käytävillä.

Myös saapuneen postin jakaminen toimistokoppeihin kuuluu Lehdon tehtäviin. Tällä kertaa jaettavaa ei tosin ole kuin päivän lehti.

Palkan sijasta työosuusrahaa

Lehdolla on lievä kehitysvamma. Hän on yksi Suomen 25 000 työikäisestä kehitysvammaisesta. Heistä vain kolme prosenttia on työsuhteessa, josta saa oikeaa palkkaa.

Suurin osa kykenevistä kehitysvammaisista tekee avotyötä. Erona varsinaiseen palkkatyöhön on usein vain se, että avotyöstä maksetaan palkan sijasta työosuusrahaa, keskimäärin seitsemän euroa päivässä. Avotyön tarkoitus on olla välietappi ennen palkalliseen toimeen siirtymistä.

Noin 25 000 työikäisestä kehitysvammaisesta arviolta 3500–4000 on ammatillisesti koulutettuja, työkykyisiä ja -haluisia.

Kaksitoista vuotta vakituisessa virassa

Lehto on yksi heistä, jotka ovat onnistuneet pääsemään tuohon kunnon palkkaa saavien joukkoon. Kehitysvammaisten tukiyhdistys sai 2007 ilmoituksen, että Tampere-talo tarvitsee kaksi työntekijää. Lehto haki paikkaa ja oli toinen valituista.

– Olin silloin mökillä ja meinasin tukehtua juomaveteen, kun sain puhelun valinnasta, Lehto muistelee.

Nyt kaksitoista vuotta myöhemmin 35-vuotias Lehto on jo osa Pohjoismaiden suurimman kokous- ja kongressikeskuksen vakiintunutta kalustoa.

Työsuhteensa alkupäivän Lehto muistaa kuin eilisen päivän. Kesäkuun puolessa välissä kaksitoista vuotta sitten hän astui Tampere-talon ovista sisään ensimmäiseen vakituiseen toimeensa.

Työ ei ole kaikille itsestäänselvyys

Lehdon mukaan pitävän virastaan todella paljon. Hän uurastaa neljänä päivänä viikossa aina neljä tuntia kerrallaan. Lehto kertoo, että hän saa samaa palkkaa kuin muutkin vastaavia tehtäviä tekevät ihmiset.

– Parasta on, että saan tehdä töitä.

Lehto kertoo, että hänet on aina otettu työpaikoillaan vastaan positiivisin ottein. Sen huomaa myös nykyisestä ilmapiiristä. Hän tervehtii iloisesti lähes jokaista vastaantulijaa ja tervehdykseen vastataan poikkeuksetta hyväntuulisesti.

Lehto ei ole joutunut kokemaan avotyötä. Hän näkee avotyön ennemmin ilmaisen työn teettämisenä ja uhkana kuin mielekkäänä tekemisenä. Hän kertoo, että Islannissa kehitysvammaisilla on mahdollisuus päästä yrityksiin harjoitteluun. Hyvin suoritetun harjoittelun jälkeen on mahdollista, että kehitysvammainen palkataan. Lehto uskoo, että malli toimisi Suomessakin.

– Avotyön saisi lopettaa kokonaan, Lehto toteaa.

Mahdollisuus olla mukana yhteiskunnassa

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n työelämäasiantuntijat Kari Vuorenpää ja Mari Hakola kertovat, että eniten kehitysvammaisten palkkaamista jarruttaa työhönvalmennuksen puute. Kehitysvammaisen on myös helpompi tarjota työnantajalle edullisempaa avotyötä.

Vuorenpään ja Hakalan mukaan osa kehitysvammaisista näkee avotyön mahdollisuutena olla siellä missä muutkin ihmiset ja tuntea itsensä tärkeäksi. Jotkut kokevat, että on parempi olla avotyöpaikoilla kuin toimintakeskuksissa tai kotona. Avotyö saattaa olla ainut vaihtoehto päästä mukaan yhteiskunnan toimintaan.

– Yhä useampi kehitysvammainen ihminen havahtuu siihen epäkohtaan, että he tekevät samoja tehtäviä kuin muut ihmiset, mutta pienemmällä palkalla, Hakola kertoo.

Työhönvalmennuksella palkkatöihin

Hakola ja Vuorenpää kertovat, että palkalliseen toimeen päässeiden kehitysvammaisten määrä on noussut. Tarkkaa lukua on tosin vaikea sanoa. Myös työnantajien kiinnostus osaavasta henkilöstöstä on kasvanut.

Melkein aina kehitysvammaiset rekrytoidaan yhdistysten tai työhönvalmennuksen kautta.

Lehdon päivä alkaa olla jo päätöksessään. Lehto jää vielä hetkeksi viettämään lounastuntinsa jälkeistä kahvihetkeään ja keskustelemaan kollegoidensa kanssa Huuhkajien tulevasta EM-karsintaottelusta.