Taidegraafikko Johanna Pihlajamaan työhuone Tampereen Sammonkadulla kajastaa kutsuvasti syyssateisen pimeyden keskeltä. Mitä lähemmäs työhuonetta tulee, sitä houkuttelevampi ikkunasta avautuva näky on. Työhuone paljastuu varsinaiseksi aarreaitaksi. Tavaraa löytyy aina kattokruunuista joululampaisiin. Tuntuu todellakin siltä, että täällä kaikki on mahdollista. Se kuvastaa hyvin Pihlajamaan monipuolista arkea.

Pihlajamaan työ koostuu pääosin kuvantekemisestä, luottamustoimista sekä apurahojen hakemisesta. Lisäksi hän alkaa suorittaa kulttuurituottajan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja odottaa kutsua opettajan työhaastatteluun. Taiteilijalla pitää siis olla taiteen tekemisen ohella myös muita töitä kustannusten kattamiseksi.

Monilla saattaa olla jopa romanttinen kuvan taiteilijan työstä, mutta sitä se ei Pihlajamaan mukaan ole.

− Emme todellakaan kulje viinilasi ja patonki kädessä, vaan työmme koostuu pätkätöistä, koska kuvataiteilijoille ei vakituisia työpaikkoja löydy, Pihlajamaa kertoo.

Taiteilijuus vaatii siis jatkuvaa suunnittelua ilman takuuta tulevaisuudesta, ja usein se pakottaa ammatinharjoittajat hakeutumaan töihin muille aloille.

− Yleensä teen toimistotöitä aamupäivällä ja iltapäivällä menen työhuoneelle tekemään teoksiani. Työni on aina liittynyt jollain tavalla kuvataiteeseen. Siivoojaksi tai kahvilatyöntekijäksi ei ole tarvinnut lähteä.

Taidegraafikkouden lyhyt oppimäärä

Pihlajamaa tituleeraa itsensä ennen muuta taidegraafikoksi. Pihlajamaa kertoo taidegraafikkojen olevan hiljaisia hifistelijöitä.

− Kyllä meidänkin alalla löytyy näitä karikatyyrejä, niin sanottuja ”basistivitsejä”. Taidegraafikot tunnistaa kuvataideryhmästä siitä, että he vetäytyvät nurkkaan puhumaan työhön liittyvästä tekniikasta, hän naurahtaa.

Pihlajamaan teokset painetaan kuparilaatoilta paperille prässin avulla. Työt näyttävät kompleksisilta, vaikka ne muistuttavat kaukaa katsottuna yksinkertaisen kauniilta väripalloilta.

− Aiheeni ovat pelkistettyjä luontokuvia. Ne perustuvat väreihin, jotka saattavat muuttaa muotoaan sommittelun myötä, Pihlajamaa kuvailee.

Työhuoneita vailla

Taiteilijoiden työhuoneet ovat Pihlajamaan mukaan kiven alla.

− Työhuoneista on Tampereella pulaa. Olin onnekas, tämä oli pitkään vapailla markkinoilla ja edullinen. Sinällään mitään standardeja ei ole, kunhan ei palella tarvitse!

Uusia tiloja Pihlajamaan mukaan kuitenkin löytyy. Tampereen Taiteilijaseura ylläpitää muutamia työhuonetaloja, ja sen lisäksi eräs kuvataiteilijajoukko avasi vastikään AH-ateljeen vanhaan tuotantotaloon.

− Tuossa vieressä olisi myös sadan neliön toimitila remontissa. Siitä jollekin hyvä työhuone.

Pihlajamaa ponkaisee ylös ja alkaa järjestellä tavaroita tomerasti.

−  Vaikka työ on ajoittain stressaavaa, niin 20 vuoden työkokemuksen jälkeen tähän on alkanut tottua.