Suomalaisessa peruskoulussa opiskelevien tyttöjen ja poikien oppimiserot ovat tietyissä oppiaineissa, kuten äidinkielessä ja luonnontieteissä, OECD-maiden suurimmat. Ilmiö ei kuitenkaan selity yksinkertaisilla syillä, vaan poikien heikompi menestys voi liittyä esimerkiksi siihen, että pojat asennoituvat kouluun ja opiskeluun eri tavoin kuin tytöt. Pojat haluavat opiskella enemmän sellaisia asioita, jotka heitä oikeasti kiinnostavat, kun tytöt ovat kaikkiruokaisempia koulun suhteen.
Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen erityisasiantuntija Sirkku Kupiaisen mukaan heikompi koulumenestys on monen eri syyn lopputulema. Syitä voivat olla esimerkiksi poikien hitaampi kehitys, haitalliset stereotypiat liittyen mielikuviin poikien koulunkäynnistä, kotitausta ja se, mitä koulu merkitsee pojille ja tytöille.
– Kyseessä ei ole yksinomaan kehityksellinen ero, vaan siihen sekoittuu jonkinlainen sosiaalinen puoli, on se sitten stereotypiaa tai jonkinlaista ympäristövaikutusta. Näyttää siltä, että koulun merkitys tai suostumus siihen koululaisuuteen on erilainen.
Kupiaisen mielestä mielikuvat, joiden mukaan pojat eivät esimerkiksi haluaisi lukioon, tulisi unohtaa. Jo ala- ja yläasteella koulumenestyksen eroja pitäisi tasoittaa, jotta myös pojilla olisi paremmat mahdollisuudet päästä opiskelemaan haluamalleen toiselle asteelle.