Ravintola-alalla iso osa työntekijöistä jättää usein tai silloin tällöin ruokatauon pitämättä. Moreenimedian kyselyyn vastanneista vain noin viisi prosenttia kertoi pitävänsä tauon aina. Vastaajista 60 prosenttia arvioi oman työpaikkansa taukokulttuurin sellaiseksi, että suurin osa työntekijöistä jättää menemättä tauolle.

Suurin syy taukojen pois jäämiselle on kiire. Näin arvioi lähes 90 prosenttia vastaajista. Henkilökunnan vähyys tai kokonaan yksin työskentely ovat esteenä täysmittaisen ruokatauon pitämiselle.

Palvelualojen ammattiliiton (PAM) sopimusasiantuntija Sirpa Moilaselle tulokset ovat tuttuja, sillä samankaltaiset vastaukset korostuvat myös järjestön kyselyissä.

– Monissa paikoissa ollaan yksin, ja harvoin laitetaan paikka kiinni ruokatauon ajaksi.

Toimipaikkojen erilaisuus vaikeuttaa työehtosopimuksen noudattamista

Moilasen mukaan työehtosopimuksen mukaiset taukomääräykset ovat hankalasti toteutettavissa, sillä toimipaikat ovat keskenään hyvin erilaisia. Kaikki ravintolat suurista lounaspaikoista pieniin fine dining -ravintoloihin kuuluvat saman työehtosopimuksen alle.

Moilanen kehottaa sopimaan yhteisistä pelisäännöistä työpaikalla. Hän kannustaa myös esimiehiä huolehtimaan työntekijöiden hyvinvoinnista, mutta muistuttaa samalla työntekijän omasta vastuusta tauon pitämisessä.

Samoilla linjoilla Moilasen kanssa on työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka. Myös hän korostaa keskustelun merkitystä työyhteisön sisällä ja painottaa, että suurin vastuu työkulttuurin muuttamisessa on esimiehillä ja ylemmällä johdolla.

– Harvoin työntekijä pystyy kiireessä pohtimaan, kuinka työhyvinvointia voisi kehittää. Näiden asioiden on lähdettävä ylhäältä alaspäin. Kun johtamiskulttuuri muuttuu, muuttuu myös työnteon kulttuuri.

Työkulttuuri kovenee, kun alaiset ja johto eivät kohtaa

Ravintola Heinätorin omistaja Lauri Väänänen kertoo, että hänen ravintolassaan henkilökunta sopii tauoista joustavasti keskenään. Väänäsen mukaan heidän työkulttuuriinsa ei kuulu käskyttäminen tai niskaan hengittäminen. Hän painottaa, että olennaista on päälliköiden ja alaisten aito kohtaaminen.

– Joissain isoissa paikoissa ravintoloitsijasta on tullut kasvoton. Kun ylemmät tasot eivät tunne tai kohtaa alaisia, ihmisistä tulee numeroita ja työkulttuuri kovenee.

Myös PAMin sopimusasiantuntija Sirpa Moilanen kertoo, että joissain paikoissa henkilöstömäärä on vedetty niin minimiin, ettei taukojen pitäminen kiireen vuoksi onnistu.

Työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Mankan mielestä kiirettä ja sen aiheuttamaa stressiä pitäisi käsitellä yhdessä työpaikalla ja etsiä keinoja, jolla tilannetta olisi helpompi kestää. Hän korostaa työntekijöiden erilaisuuden huomioimista ja painottaa, että ihmiset suhtautuvat kiireeseen ja stressiin yksilöllisesti.

– Pitäisi pohtia miten kaikki saataisiin jaksamaan. Jos stressi ja kuormitus pitkittyvät, sairastavuus kasvaa.

Moilasen mukaan alalla vallitseva työvoimapula näkyy taukokäytännöissä. Hänen mielestään ravintola-alasta pitäisi saada vetovoimaisempi niin, että nuoret hakeutuisivat alalle. Moilanen muistuttaa kuitenkin, etteivät ratkaisut ole helppoja.

– Työvoimapulaa ei olisi, jos keinot sen ratkaisemiseksi olisivat yksinkertaisia.