Vaellus Saharan läpi kesti kaksi viikkoa, ja kaikki eivät selvinneet siitä hengissä. Matkan varrella kuolleet ryhmän jäsenet ja hiekasta löytyneet ruumiit haudattiin yhteistoimin.

Aavikolla todellisuudentaju alkoi sumentua: horisontissa näkyi hallusinaatioita, ja ympärillä olevat ihmiset vaikuttivat uhkaavilta.

Fataw Zakaria oli jättänyt Ghanan taakseen löytääkseen paremman elämän Saharan pohjoispuolelta.

Pimeänä marraskuun päivänä Zakarian hymy on kuitenkin herkässä. Lämmin kaakao ja tuoreet vohvelit lämmittävät pitkän työpäivän jälkeen kyttäläläisessä vohvelikahvilassa.

Hänen on viimeinkin aika asettua aloilleen. Pysyvän oleskeluluvan ja sosiaaliturvatunnuksen myötä arki Suomessa on alkanut rullata vaivattomasti. Zakaria on löytänyt myös työpaikan ravintola-alalta.

Elämää Gaddafin Libyassa

Saharan pohjoisemmassa päässä Zakaria vietti useamman vuoden Muammar Gaddafin johtamassa Libyassa, jonka hän kertoo olleen tavallisille kansalaisille yhden maailman parhaista maista asua.

Arabikevään myötä vuonna 2011 alkanut Libyan sisällissota aiheutti sen, että pääomat ja maan vaurain väestö omaisuuksineen pakenivat maasta. Jäljelle jäivät vain köyhät ja kipeät.

Emeritusprofessori Tuomo Melasuo Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Taprista yhtyy Zakarian yleiseen näkemykseen Libyan tilanteesta ennen Gaddafin kuolemaa, vaikka myös vaikeita konflikteja esiintyi. Öljytuloilla vaurastuneessa erikoisessa kansandemokratiassa ihmisille pyrittiin takaamaan hyvä elämä.

– Gaddafin aikaan Libyassa panostettiin voimakkaasti kansalaisten sivistykseen: haluttiin, että maan nuoriso saisi korkeakoulukoulutuksen, Melasuo kertoo.

Zakaria muistaa Gaddafin vierailleen työpaikassaan Tripolissa. Johtaja nautti kotimaassaan rocktähtimäistä kansansuosiota.

– Kansalaiset kokivat hänet helposti lähestyttäväksi. Gaddafi vaati, että häntä ei kutsuttaisi virallisilla nimikkeillä, Zakaria sanoo.

Professorin mukaan Libyan vauraudesta huolimatta ihmisoikeudet ja poliittiset oikeudet toteutuivat maassa yleensä huonosti. Poliittisesti aktiivisten henkilöiden kansalaisoikeudet saattoivat äkisti heikentyä.

Libyassa oleskelun jälkeen Zakaria päätti ylittää Välimeren ja jatkaa matkaa Euroopassa. Hän asettui espanjalaiseen pikkukaupunkiin, ja alkoi pyörittää pientä elintarvikekioskia.

Rakkaus Suomeen löytyi Espanjasta

Eräänä päivänä opiskelijavaihdossa oleva suomalaisnainen tuli hänen kioskiinsa ostamaan pullovettä. Zakaria ei voinut aavistaa, että muutaman vuoden päästä he menisivät naimisiin ja muuttaisivat Suomeen.

Uudessa kotimaassaan hän ihailee erityisesti Marimekon unikkokuosia ja odottaa jäiden tuloa, jotta pääsisi uimaan avantoon. Englantia äidinkielenään puhuvan Zakarian seuraava haaste olisikin hallita suomen kieli. Ainakin lempiruoan nimet löytyvät sujuvasti suomeksi:

– Poronkäristys perunamuusilla ja puolukkahillolla.

Zakaria ei ole kohdannut Suomessa rasismia ollenkaan. Hänen mielestään Etelä-Euroopan maissa erityisesti virkavallalla on ihonväriin kohdistuvia ennakkoluuloja. Tummaihoiselta pyöräilijältä saatetaan tivata, mistä hän on saanut kulkuvälineensä.

Kylmistä talvista huolimatta Zakaria viihtyy hyvin Suomessa.

– Suomi on yksi maailman parhaista maista asua. Suomalaisten tulisi olla ylpeämpiä maastaan.