Suomessa tytöt pärjäävät keskimäärin poikia paremmin PISA-arvioinneissa, naiset ovat korkeakoulutetumpia kuin miehet ja koulupudokkaista suurin osa on poikia. Onko peruskoulu Suomessa oikeasti sukupuolille tasa-arvoinen, vai suosiiko järjestelmä tyttöjä?
Poikien ja tyttöjen oppimiseroista peruskoulussa kertoo esimerkiksi vuoden 2016 PISA-tutkimuksen tulosselvitys. Oppimiserojen mahdollisia syitä puolestaan on käsitelty muun muassa Valtioneuvoston vuoden 2018 selvityksessä. Selvitysten mukaan osaaminen on kaiken kaikkiaan laskenut, mutta poikien koulumenestyksessä on tyttöjä enemmän hajontaa.
Tytöt saavat nyt myös matematiikasta ja luonnontieteistä keskimäärin parempia arvosanoja, kun aiemmin nämä aineet ovat olleet poikien vahvuuksia. Omanakin peruskouluaikana luokan tytöt jyräsivät äidinkielessä ja pojat olivat matemaattisten aineiden kärkisijoilla. Jotain eroja kasvattavaa suomalaisessa peruskoulussa on siis selkeästi tapahtunut. Kaikkia erot eivät tietenkään koske, ja suuri osa oppilaista on edelleen yhtä hyviä – tietyissä oppiaineissa erot ovat kuitenkin hämmentävän suuria.
Äidinkieli on oppiaine, jossa erot ovat selvitysten mukaan Suomessa OECD-maiden suurimmat. Tytöt ovat poikia parempia lukemisessa sekä kielitiedossa ja -taidossa. Lukutaito vaikuttaa olennaisesti siihen kuinka koulussa pärjää. Koulutuksen arviointikeskuksen erityisasiantuntija Sirkku Kupiaisen mukaan poikien opiskelua määrittää enemmän puhdas kiinnostus, kun tytöt jaksavat panostaa enemmän aineeseen kuin aineeseen.
Esimerkiksi historia on yksi peruskouluikäisten poikien suosikkiaineista. Historiassa menestyminen vaatii kuitenkin paljon lukemista, mikä kyseenalaistaa ajatusta poikien heikommasta lukutaidosta. Onko kyse sittenkin enemmän kiinnostuksen määrästä kuin lukutaidosta?
Psykologian sisäisen motivaation käsite kuvaa kiinnostukseen perustuvaa toimintaa. Sisäinen motivaatio saa ihmisen toimimaan oikeasta kiinnostuksesta ja motivaatio lähtee ihmisestä itsestään eikä esimerkiksi ulkopuolelta tulevista palkinnoista. Näyttäisikin siltä, että pojat nimenomaan opiskelevat suuremmalla panostuksella asioita, jotka heitä oikeasti kiinnostavat.
Kyse voi olla myös siitä, ettei oppiaineita ’’myydä’’ oppilaille ja erityisesti pojille tarpeeksi kiinnostavina. Fakta on se, että koulussa tulee oppia ja opiskella myös niitä aineita, jotka eivät ole itselle kaikista mieluisimpia, mutta niin ei tarvitsisi olla. Peruskoulun tulisi unohtaa jämähtäneet opetustapansa ja muuttaa opettamisen ja esittämisen tapaa myös enemmän poikia kiinnostavaksi.
Koulutyö perustuu paljolti verbaalisuuteen ja hyvään lukutaitoon, jotka tytöillä ovat selkeästi paremmat. Poikien tavat ratkaista tehtäviä tai oppia ovat silti aivan yhtä tärkeitä, vaikka vahvuudet eivät olisikaan äidinkielen taitamisessa.
Kysymys on siitä, kohteleeko peruskoulu tyttöjä ja poikia tiedostamattaan eri tavoin. Pojat ratkaisevat esimerkiksi matematiikan tehtäviä enemmän visuaalisin ja tilan hahmottamisen keinoin. Se ei ole silti yhtään sen vähäisempää kuin sanallinen älykkyys, jota koulussa painotetaan ja tuetaan enemmän.
Sivistyksen ja koulutuksen pohja on peruskoulu, jonka tulisi tarjota jokaiselle oppilaalle hyvät ja vapaat mahdollisuudet jatkokouluttautua alalle, jolle itse haluaa. Tällä hetkellä peruskoulu on sukupuolittuneesti epätasa-arvoinen ja antaa tytöille paremmat mahdollisuudet tulevaisuuteen. Näyttää siltä, että jo pelkkä syntyminen pojaksi voi tarkoittaa huonompaa mahdollisuutta päästä esimerkiksi lukioon.
Ajatus sävähdyttää ja saa pohtimaan, olisinko itsekään tällä hetkellä yliopistossa jos olisin poika.
Opetustavan muutos myös poikien vahvuuksien suuntaan voisi olla yksi keino parantaa oppimisen tasa-arvoa peruskouluissa. Toinen vaihtoehto voisi olla lukioiden ja ammattikoulujen pienimuotoiset pääsykokeet, joiden avulla pojat saattaisivat päästä toisen asteen koulutukseen helpommin kuin pelkällä päättötodistuksella.
Nykyisin opetusjärjestelmä tuntuu olevan jatkuvasti epätasapainossa suosien joko tyttöjä tai poikia. Tilannetta tasapainoittaisi peruskoulussa esiintyvien oppimiserojen tasaaminen. Meillä ei ole varaa enää yhteenkään koulupudokkaaseen tai syrjäytyvään nuoreen.
Jutussa on hyödynnetty Edward Decin ja Richard Ryanin itsemääräämisteoriaa, jossa käsitellään sisäistä motivaatiota.