Sinkkuna oleminen on suhteellisen tuore ilmiö, sillä Väestöliiton johtavan asiantuntijan Heli Vaarasen mukaan se sai alkunsa sata vuotta taaksepäin. Ennen pariutuminen oli selviytymisen keino, mutta nykyään sinkkuus lisääntyy koko ajan, eikä kumppania tarvita samalla lailla.
Kiihtyvä kehitys perustuu siihen, että ihmiset itsenäistyvät taloudellisesti. Menneisyydessä sinkut olivat esimerkiksi opettajia tai muuten työlleen omistautuneita henkilöitä, mutta enää ihmisen ammattia tai asemaa ei voi päätellä siitä, ettei hänellä ole parisuhdetta.
Aiemmin sinkuista puhuttiin vanhoinapiikoina ja -poikina, jotka voivat kuulostaa vanhentuneilta ja halventavilta termeiltä. Sinkkuus on moninaista. Tampereen yliopiston tutkijan Anu Kinnusen, joka tekee väitöskirjaa parisuhteettomuudesta, mukaan Suomessa sinkuiksi lasketaan yleensä henkilöt ilman vakituista parisuhdetta eli niin nuoret ja vanhat kuin myös eronneet ja lesket.
Sinkut joutuvat ympäristön painostamiksi
Vaikka kumppani ei ole pärjäämisen kannalta enää tarpeellinen, yhteiskunnassamme vallitsee yhä parisuhdenormi. Sillä tarkoitetaan olettamaa, että ihmisillä pitäisi olla parisuhde. Normin huomaa siitä, kuinka ympäröiviä ihmisiä kiinnostaa ihmisen parisuhdestatus, jota kysellään tavatessa ja erinäisiä lomakkeita täyttäessä. Deittipalveluun kirjautuessa kysymykset parisuhdestatuksesta tuntuvat oikeutetuilta, mutta muualla ne voivat tuntua asiattomilta ja tungettelevilta kyselyiltä. Parisuhdestatuksen kyselyllä on historialliset juuret, sillä ihminen identifioituu juridisesti sitä kautta, onko hän naimisissa, eronnut vai yksineläjä.
Suhdetilanteen selvittäminen voi kummuta ihmisten tarpeesta lajitella toisiaan erilaisiin lokeroihin. Jos ihminen ei mene normin mukaisesti, hän voi saada osakseen kummeksuntaa.
Ympärillä olevat ihmiset voivat nähdä sinkkuuden vain välivaiheena parisuhteiden välillä. Ihminen suhtautuu toisen sinkkuuteen kuin laumaeläin, joka on huolissaan pariutumattomasta läheisestä. Näin hän voi painostaa läheisiä yhteisöön mukautuvaan toimintaan. Sinkku voi kokea, ettei saa arvostusta ja että hänen asemaansa kyseenalaistetaan. Sinkulla on myös taloudellisia rajoitteita, koska hän maksaa yksin asumisensa ja ruokansa. Yhdysvaltalainen tutkija Bella DePaulo on kehittänyt käsitteen singlismi, jolla tarkoitetaan sinkkujen kokemaa syrjintää.
Ympäristöstä tulevan painostuksen lisäksi sinkkuja ahdetaan mediassa kapeaan viihteelliseen muottiin. Siitä voi tutkija Anu Kinnusen mukaan tulla sinkulle olo, ettei tule nähdyksi yhteiskunnan osana, jos ei kuulu muottiin. Mariia Koistinen mainitsee gradussaan kuinka seurustelu nähdään saavutuksena, jolloin seurustelemattomat ihmiset käsitetään ”viallisina” yksilöinä.
Vapaaehtoinen sinkkuus on oikeus ja yksilönvalinta
Parisuhdenormin olemassaolosta huolimatta sinkkuudesta on tullut aiempaa normaalimpaa. Nykyään sellainen joukko, joka olisi vuosikymmeniä sitten ollut naimissa, ei välttämättä olekaan. Vanhoilla sukupolvilla on erilainen standardi siitä, miten tulisi elää, mutta nykyään mennään siihen suuntaan, että hyväksytään ihmisten yksilölliset elämäntilanteet ja valinnat. Nuoret sukupolvet ovat alkaneet ymmärtää, että nykyään sinkkuus voi olla oikeus ja vapaaehtoinen valinta.
Kuitenkaan kaikki eivät halua suhdetta. Väestöliiton tutkimuksen mukaan joka neljäs naissinkku ei halunnut minkäänlaista suhdetta, kun taas miehistä niin koki vain seitsemän prosenttia. Kolme neljästä niistä naisista ja miehistä, jotka halusivat mieluiten elää ilman suhdetta, olivatkin sinkkuja. Loput heistä olivat naimisissa tai avoliitossa, mutta silti kaipasivat elämää ilman parisuhdetta.
Vapaaehtoiseen sinkkuuteen voi johtaa helppous, mutta myös yksilönvapaus ja erityisesti oma tahto, jota tulee kunnioittaa. Ilman parisuhdetta oleva ihminen on vapaa toteuttamaan itseään. Sinkku voi saada läheisyyttä ilman parisuhdetta, sillä hänellä voi olla ystäviä eikä seksi ole sidottu vain parisuhteeseen nykymaailmassa. Lisäksi perheen voi perustaa yksinkin, kun esimerkiksi adoptiohakemuksen voi tehdä ja lapsettomuushoitoihin voi päästä ilman parisuhdettakin.
Oli se sitten väliaikaista tai pysyvää, niin jotkut valitsevat olla sinkkuja. Syyt päätöksen taustalla vaihtelevat, mutta sinkun ei pitäisi joutua selittelemään itseään tai perustelemaan päätöstään muille, jos ei halua tai koe sitä tarpeelliseksi. Jokaisella on oikeus omannäköiseen elämään eikä ihmisen parisuhdetilanne kuulu ulkopuolisille.
Jutussa on hyödynnetty seuraavia lähteitä: Väestöliiton johtavan asiantuntijan Heli Vaarasen ja Tampereen yliopiston tutkijan Anu Kinnusen haastatteluita, Väestöliiton Perhebarometri 2016 -tutkimusta, Mariia Koistisen pro gradu -tutkielmaa ”Parisuhdenormatiivisuus: Normikriittinen tutkielma seurustelemattomuuden kokemuksista” ja Bella DePaulon sekä Wendy Morriksen artikkelia ”The unrecognized stereotyping and discrimination against singles”.