Viime elokuussa olin Ruotsin Lapissa Rainbow Gatheringissä. Eri puolilla maailmaa järjestettävissä Gatheringeissä ihmiset kokoontuvat yhteen elämään luonnossa. Ihailimme tähtiä ja revontulia vasta tapaamieni ihmisten kanssa, ja välttelimme rahasta ja kuluttamisesta puhumista. Emme kaivanneet niitä, koska meillä oli toisemme. Meidän ei tarvinnut yrittää ostaa onnea.

Rainbowien ruoka valmistetaan ja rahoitetaan vapaaehtoisesti ja syödään piirissä. Aluksi lauletaan yhdessä, käsistä kiinni pitäen. Kokoontumisten tärkeimpiä arvoja ovatkin muun muassa epäkaupallisuus, rakkaus, rauha ja hierarkiattomuus. Ei siis liene kummallista, että Yle nimitti Leppävirralla yhdeksän vuotta sitten järjestettyä kokoontumista ”hippileiriksi”.

Rainbow Gatheringejä alettiin järjestää hippikulttuurin jo hiivuttua vuonna 1972. Hippikulttuuri syntyi Yhdysvalloissa vastustamaan modernisoituvan ja vaurastuvan yhteiskunnan keskiluokkaista kulutuselämäntapaa. Suomessa hipeistä alettiin puhua vuonna 1967. Pitkätukkaiset ja omintakeisesti pukeutuvat hipit eivät kuitenkaan vaellelleet maamme kylmiä katuja sankkoina joukkoina.

Hippiyttä oli monenlaista. Toiset poimivat vain kukkia hiuksiinsa, toiset omaksuivat ideologian radikaalisti. Suomalaishippejä yhdisti sodan vastaisuus eli rauhanaate. Lisäksi he pyrkivät murtamaan tiukkoja seksuaalinormeja ja laajensivat tajuntaansa huumeilla ja psykedeelisellä musiikilla. Hipit uskoivat luonnollisuuteen kaikilla elämänaloilla, mutta poikkeuksen teki muun muassa synteettinen ”hippihuume” LSD. Tutkimuksen mukaan Suomessa suosituimpia päihteitä olivat kannabis ja alkoholi, ja ainakin Yhdysvalloissa syntyi todellisia huumeongelmia.

Hipeiltä puuttuivat tehokkaat keinot paremman maailman tavoittelemiseen, eivätkä heidän ”make love, not war” -toiveensa valitettavasti toteutuneet. Alakulttuuri menetti loistonsa muutamassa vuodessa, mutta sen kukkasia puhkesi sinne tänne.

Ympäristöliikkeeseen periytyi hippien arvoja, ja ne johdattivat monia vasemmistolaiseen poliittiseen nuorisoliikkeeseen. 1970-luvulla hippi- ja undergroundtaustaiset nuoret perustivat Suomeen Oraansuojelijat-yhdistyksen, joka toimi kasvisruokavalion edelläkävijänä. Samaiset nuoret perustivat myös maan ainoan kasvisravintolan. Se sai osuvasti nimekseen Kasvisravintola.

Hipit istuttivat vegesiemenen, ja vuosikymmeniä myöhemmin ilmiö kasvoi osaksi valtavirtaa. Vuonna 2016 kaikista suomalaisista kotitalouksista jo kahdeksan prosenttia ja 17–24-vuotiaiden talouksista liki 18 prosenttia jätti lihatuotteet ostamatta.

Hippien näkemykset, kuten rauhanaate ja luonnonmukaisuus eivät olleet heidän keksimiään. Kulttuuri keräsi yhteen erilaisia arvoja ja juurrutti ne nuoren sukupolven maailmankatsomukseen tai vähintään tietoisuuteen. Nykyään nämä arvot ovat niin lähellä, ettei niitä huomaa.

Jakamistalous kehittyy, ja esimerkiksi lyhytaikaisen majoituksen vuokraaminen yksityisiltä on lisääntynyt. Vihreitä arvoja erityisen tärkeinä pitäviä puolueita vihreitä ja vasemmistoliittoa kannattaa yhteensä yli 20 prosenttia suomalaisista. Hiljattain kaduillamme osoitettiin mieltä Turkin sotatoimia vastaan. Rauhan puolesta.

Nykyhipeillä ei yleisesti ottaen näytä olevan 60-luvun hippikulttuurin kanssa paljoa tekemistä, mutta jatkuvuuksiakin löytyy. Kulttuurinsa kukoistusaikoina hipit menivät Intiaan, ja yhä uudet nuoret sukupolvet matkaavat maahan elämään edeltäjiensä lailla ja pitävät länsimaalaisten vastakulttuuria voimissaan.

Hipit jättivät jälkeen nimensä. Alkuperäisiä hippejä oli moneen pakuun, ja niin on nykyisiäkin. Hippiyteen liitetään milloin vapaa seksuaalisuus, milloin kristalliparantaminen, vasemmistoarvot, maailmanparannusvietti, takkutukka tai alkuperäinen ”peace and love” -henki. Hippi voi olla niin pilveä poltteleva kommunistiaktiivi kuin erakkona elävä kalastajakin.

Maailmaa eivät uhkaa samat kriisit kuin 60-luvulla, mutta hippien arvot pätevät yhä. Hipit vastustivat suorituskeskeisyyttä. Rainbow Gatheringissa teimme kaiken vapaaehtoisesti, toistemme ja itsemme hyväksi. Ympärilläni oli yhteisö ja olin hyvin onnellinen. Yhteisasuminen ylipäätään olisi ilmastoteko ja auttaisi yksinäisyyteen.

Luonnon kunnioittaminen ympäristökatastrofin keskellä on välttämätöntä. Tänä Black Fridayna pitäisi kuunnella hippejä ja olla osallistumatta kulutushulluuteen, joka tuskin lopulta tyydyttää kuluttajaa itseään, mutta tuhoaa maailman hänen ympäriltään. Katsellaan sen sijaan vaikka yhdessä tähtiä.

Tässä jutussa on käytetty lähteenä muun muassa tutkija Janne Poikolaisen ja akatemiatutkija Mari Korpelan haastatteluja sekä Poikolaisen suomalaisia hippejä ja hippikulttuuria tutkivaa pro gradu -tutkielmaa.