Nautin yksin asumisen pienistä vapauksista. Voin jättää astiat lavuaariin, kokata ilman keittiömestari-iskän valvontaa ja nukkua rauhassa. Tuntuu, että perheriitojen määrä on tippunut huomattavasti ja välimme ovat parantuneet pois muuttoni jälkeen. Ainakaan vanhempani eivät pääse nalkuttamaan minulle, enkä minä pääse ärsyttämään heitä epäsiistillä huoneellani.

En ole ainoa, jonka mielestä lapsuudenkodista pois muuttamisella on positiivinen vaikutus perheen väleihin. Yhdysvaltalaisen kyselytutkimuksen mukaan kolme viidestä vastaajasta kokee, että heidän suhteensa vanhempiin on parantunut yliopistossa aloittamisen jälkeen. Heistä neljäsosan mielestä suhteesta tuli paljon parempi. Haastattelemani Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukian mukaan osa nuorista kokee, että kun itsenäinen elämä on saatu alkuun, vanhempien kanssa pystytään juttelemaan asioista paremmin kuin ennen ja heihin saatetaan löytää uudenlainen yhteys esimerkiksi uuden harrastuksen merkeissä.

Miksi näin on?

Tunne itsenäisyyden saavuttamisesta vaikuttaa olevan isoin syy uusiin sopuisampiin väleihin. Yhdysvaltalainen koulutusprofessori Tisha Duncan arvelee The Atlanticin haastattelussa, ettei vanhempaa nähdä enää pelkkänä auktoriteettihahmona vaan vertaisena luottamushenkilönä ja neuvonantajana. Nuori saa itse päättää omat sääntönsä ja rajansa, ja vanhemmat ehkä kohtelevat tätä ensimmäistä kertaa kuin aikuista. Yhdysvaltalaisten nuorisotutkijoiden teettämän pitkittäistutkimuksen mukaan suuri osa nuorten ja vanhempien välisistä konflikteista johtuu juuri nuoren itsenäisyyteen liittyvistä erimielisyyksistä. Erimielisyyksistä on hankalampi riidellä, kun ei asuta enää yhdessä, jolloin sopu voi olla helpompi säilyttää.

Omat säännöt ja rajat koskevat myös vanhemmilta saatua tukea. Honkatukian mukaan vanhempien huoli voi tuntua nuoresta enemmän kontrollilta kuin tuelta vielä silloin, kun nuori asuu kotona. Ainakin minusta kotona asuessa vanhempien neuvot tuntuivat joskus tuputukselta, vaikka ne olisivatkin olleet ihan hyviä. Pois muuton jälkeen tuki voikin taas olla tervetullutta. On silti tärkeää, että nuori saa päättää itse omista asioistaan ja oppia itsenäiseksi aikuiseksi, mutta saa tukea halutessaan. Kun apua pyytää itse, sitä osaa arvostaa enemmän.

Yllättävää tietoa nuorten pois muutosta tarjoaa Eurostatin tilasto, jonka mukaan nuoret naiset muuttavat kaikkialla Euroopassa aikaisemmin pois kotoa kuin nuoret miehet. Onko tytöillä suurempi kiire itsenäistyä ja päästä pois vanhempien kurin alaisuudesta kuin pojilla? Honkatukian mukaan asia on juuri niin. Vanhempien kontrolli kohdistuu erityisesti juuri tyttöihin: he haluavat tietää, missä tytöt ovat ja mitä he tekevät. Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kotityöt jäävät edelleen useammin naisten kuin miesten hoidettavaksi, mikä voi näkyä jo nuoren naisen vastuissa. Lapsuudenkodista pois muutto ja vapaus voivat siis tuntua erityisesti tytöistä houkuttelevalta ajatukselta.

Kaikilla suhde ei kuitenkaan parane. Yhdysvaltalaisesta kyselytutkimuksesta selviää, että yksi kymmenestä korkeakouluopiskelijasta on sitä mieltä, että suhde on huonontunut etäisyyden myötä. Myöskään vanhempien tuntemuksia suhteen muutoksista ei ole erityisemmin tutkittu, vaan ilmiötä on tarkasteltu vain nuorten näkökulmasta. Täytyy muistaa, että erilaisia suhteita ja kokemuksia on yhtä paljon kuin perheitäkin, ja suhteet jatkavat muuttumista myöhemmässäkin elämässä.

Vaikka olenkin nauttinut itsenäisyydestä ja tiskien laiminlyömisestä, löydän kerta toisensa jälkeen itseni majailemasta vanhempieni luona joko koronakriisin tai kotikaupungissa olevien kesätöiden takia. Ehkä suurin muutos on siinä, että en enää pyri vanhempien seurasta pois, vaan siihen takaisin.