Kun vieras numero soittaa, moni jättää vastaamatta. Kenties viisasta, sillä langan päässä voi olla taho, joka havittelee rahojasi muutoinkin kuin myymällä Aku Ankkaa. Kuluneen vuoden aikana myös Suomi on saanut osansa maailmalla kasvavasta rikollisuuden haarasta, ja mediassa on uutisoitu muun muassa Microsoftin nimissä soitetuista huijauspuheluista.
Valitettavasti huijausyrityksiltä ei enää suojaudu edes outojen numeroiden tai epämääräisten viestien välttelyllä, sillä rikolliset ovat kehittyneet työssään. Nykyään huijarin numero saattaa ollakin tuttu, ja henkilö puhelimen päässä puhua selkeää suomen kieltä.
Kehityksestä viestii myös tapa, jolla kyberrosvot hyödyntävät toiminnassaan psykologisia vaikutuskeinoja ja käyttävät esimerkiksi pelkotilaa eräänlaisena Troijan hevosena. Onkin esitetty näkemyksiä, että maailmanlaajuinen pandemia on otollista aikaa huijareille. Tämä tarkoittaa, että jopa omasta mielestään keskivertoa parempi ATK-ajokortin omistaja saattaa haksahtaa nettipetturin vedätykseen.
Poliisiammattikorkeakoulun kyberrikollisuuden erityisasiantuntija Tero Toiviaisen mukaan isossa mittakaavassa huijarit kuitenkin luottavat massaan, eli siihen, että kehnompikin kalasteluyritys toimii, kun sen lähettää tarpeeksi monelle – joku vastaa aina.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että koronavirus nostaisi kyberrikosten määrää ja tilanteen laannuttua esimerkiksi kalasteluyritykset erityisesti vähenisivät. Tietoverkkoja ja teknologiaa hyödyntävä tai siihen kohdistuva rikollisuus nimittäin kasvaa globaalisti kohisten. Arvioiden mukaan vuonna 2021 joku joutuu kyberrikollisen uhriksi joka 39. sekunti, ja kyberrikosten aiheuttamat kustannukset kasvavat jopa 9 800 000 euroon minuutissa.
Jos nämä luvut kuulostavat hurjilta, hurja on myös kyberrikosten määrä, joka vuosittain jää selvittämättä. Arviot nousevat jopa 90 prosenttiin, mutta tarkkoja lukemia on mahdoton saada. Toiviaisen mukaan tilastointi on vaikeaa, sillä valtaosa rikoksista ei koskaan päädy poliisin tietoon. Ongelmia aiheuttaa myös se, että ulkomailla sijaitsevia syyllisiä ei useinkaan saada vastuuseen, joten vaikka tekijät tiedettäisiin, rikos jää teknisesti selvittämättä.
Suomen rikoslaissa ei ole erillistä määritelmää rikoksille, joiden toteutuksessa hyödynnetään tietoverkkoja, joten esimerkiksi internetin välityksellä toteutettu rikos tuomitaan samalla nimikkeellä kuin kasvokkain tehty. Usein siis esimerkiksi kalasteluyrityksen rikosnimekkeenä on petos tai törkeä petos. Tilastoja tarkastelemalla voidaan havaita, että viranomaisille 2010-luvulla tulleista petos- ja maksuvälinepetosrikoksista yli puolet jää vuosittain selvittämättä.
Koska tietoverkot ja teknologia ovat yhä isompi osa jokapäiväistä elämäämme, tarvitsemme enemmän tietoa myös niiden varjopuolista.
Vaikka kokonaisrikollisuuden määrä on Suomessa pysynyt 2010-luvulla suunnilleen samana, vaikuttaa siltä, että teknologian kehitys lisää ainakin tietyn tyyppistä rikollisuutta: kyberrikokset näyttelevät tulevaisuuden yhteiskunnissa yhä suurempaa roolia. Mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä?
Toiviaisen mukaan ongelmanratkaisun ydin on ennakkotorjunta ja tietoisuuden lisääminen aiheesta. Koska tietoverkot ja teknologia ovat yhä isompi osa jokapäiväistä elämäämme, tarvitsemme enemmän tietoa myös niiden varjopuolista. Varovaisuudesta ja harkitsevasta käytöksestä internetissä täytyy tulla rutiini, aivan kuin ulkomaailmassa liikkuessammekin.
Voimme kehittää lakia sekä muita keinoja, joilla hyökkäysten torjunta helpottuu, mutta rikollisuutta ei voi täysin poistaa yhteiskunnasta, eikä kyberrikollisuutta kyberyhteiskunnasta. Vaihtoehdoksi jää siis oppia elämään osana sitä ja valistaa itseään ja muita sen vaaroista.
Jutussa on käytetty lähteenä muun muassa Iina Savelan Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä Kyberrikollisuuden esiintyminen Suomessa, Tilastokeskuksen tilastoja sekä haastattelua Poliisiammattikorkeakoulun Kyberrikollisuuden erityisasiantuntija Tero Toiviaisen kanssa.