Tenttikirja lojuu avaamattomana työpöydällä. Oppimispäiväkirja pitäisi kirjoittaa, ja esseekin odottaa tekijäänsä. Deadline lähestyy, ja päätät tarttua toimeen. Pian löydät kuitenkin itsesi lenkkipolulta ja sen jälkeen siivoamasta kaappeja siitä huolimatta, että stressitasot nousevat tekemättömistä tehtävistä.

Käymme jatkuvaa kamppailua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä saadun hyödyn ja mielihyvän kesken. Usein valitsemme ensin helpolta tuntuvan tien: siirrämme tehtäviä tuonnemmaksi ja tavoittelemme sen sijaan hetkellistä mielihyvää. Prokrastinaatio eli asioiden tekemisen viivyttely on esimerkki siitä, että hyvät asiat eivät aina tapahdu niille, jotka odottavat. Tutkimukset osoittavat, että ilmiö on erityisen yleinen korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa, ja aiheuttaa monille opiskelijoille stressiä ja ahdistusta.

Vitkuttelutaipumuksen selättämisessä itsensä ruoskiminen ei auta. Sen sijaan voi yrittää palkita itseään silloin, kun saa asioita tehtyä. Tehtävien lykkäämistä on tutkittu työpaikoilla. Tutkimusten mukaan säännöllinen ja lyhyellä aikavälillä toteutettu palkitseminen ehkäisee tehokkaasti työtehtävien lykkäämistä. Korkeakouluopinnoissa tällainen motivaatiotekijä voi puuttua. Kela ei jakele bonuksia sitä mukaa, kun opiskelija saa tehtäviään hyvin hoidettua. Tästä syystä vitkuttelutaipumuksesta kärsivä opiskelija voi yrittää opetella palkitsemaan itseään säännöllisin väliajoin.

Ulkoisten tekijöiden lisäksi prokrastinaatiolle saattavat altistaa myös yksilön ajatusmallit ja suhtautuminen itseensä. Esimerkiksi täydellisyyden tavoittelu, ehdottomuus ja mustavalkoinen ajattelu tekevät toimeen tarttumisesta huomattavasti haastavampaa. Jos siis itseään niskasta kiinni ottaminen ei autakaan aikaansaamattomuuden selättämisessä, ei kannata ihmetellä. Sen sijaan voi yrittää opetella katsomaan itseään lempeämmin ja kokeilla, mitä sitten tapahtuu.

Aikaansaamattomuuden kanssa kamppaileva opiskelija saattaa kokea toiminnastaan ahdistusta ja syyllisyyttä. Valitettavasti itseään sättimällä vitkuttelutaipumusta ei todennäköisesti saa kuriin vaan päinvastoin. Prokrastinaatiossa mieli rakentaa kynnyksen aloittaa tehtävän tekemisen. Mitä haastavampi tehtävä on kyseessä, sitä hankalampaa siihen on tarttua, koska siihen liittyy epäonnistumisen pelkoa ja epävarmuutta. Elisa Utriaisen pro gradu –tutkielmasta selviää, että opiskelutaitojen puute erityisesti yliopiston alkumetreillä voi aiheuttaa prokrastinaatiota. Tätä selittävät opiskelijoiden epäilykset siitä, selviävätkö he opinnoistaan.

Ankara suhtautuminen itseä kohtaan ei vala uskoa siihen, että kykenee suoriutumaan tehtävästä, jonka tekeminen tuntuu haastavalta. Tehtävän epämiellyttävyyttä voi lisätä ennakkoasenne siitä, että kokee itsensä huonoksi eikä onnistu. Työterveyslaitoksen verkkolehti korostaa suoritusvaatimusten laskemisen tärkeyttä.

Opiskelija voi saada apua muuttamalla omia ajatuksiaan armollisemmiksi ja laskemalla rimaa. Tehtävään tarttuminen on huomattavasti helpompaa, jos päättää kirjoittaa vaikkapa maailman huonoimman esseen.

Prokrastinaatiota vastaan ei tarvitse myöskään sotia liikaa, vaan tärkeää on hyväksyä oma taipumuksensa vitkutteluun. Työterveyspsykologi Annamari Heikkilä huomauttaa, ettei vitkuttelusta voi päästä kokonaan eroon, eikä edes tarvitse. On parasta hyväksyä, että aloittamisen vaikeus on inhimillistä.

Jutussa on käytetty lähteinä myös Elisa Utriaisen pro gradu -tutkielmaa ”Motivaatio- ja volitiopsykologinen näkökulma akateemiseen prokrastinaatioon” (Helsingin yliopisto, 2016), sekä Nyyti ry:n artikkelia ”Asioiden lykkääminen eli prokrastinaatio”.