Kaupungin poliittinen päätöksenteko tuntuu monille kaukaiselta ajatukselta, eikä ihme. Poliittinen kapulakieli ja paperisota eivät juuri innosta osallistumaan päätöksentekoon, vaikka siinä on kuitenkin kyse kaupunkilaisia koskevista, perustavanlaatuisista, asioista. Hallinnon ja kaupunkilaisten välinen kuilu johtuu molemminpuolisesta asenneongelmasta ja kielimuurista.

Hallintotieteiden tutkija Anni Jäntin mukaan osallistavuudella on ylhäältä alaspäin-katsova, jopa holhoavakin, luonne. Se näkyy mielestäni siinä, ettei kaupunkilaisten sananvalta ulotu käytännössä kuin pienten paikallishankkeiden toteutukseen. Jäntin mukaan kaupunkilaiset ovat päässeet mukaan päättämään muun muassa puiden ja pensaiden istuttamisesta. Uskon, että kaupunkilaisten ideoista olisi parempaan.

Hämmästelen kaiken kaikkiaan sitä, miten haluttomia kaupungit ovat yleisesti kuuntelemaan asukkaitaan, ja jos kuunnellaan, äänessä ovat yleensä kovaäänisimmät päsmäröijät. Eikö kaupunkia kehitetä nimenomaan kaikkia asukkaita varten? Tasavertaisen dialogin pitäisi olla helpompaa kuin koskaan aikaisemmin sosiaalisen median kautta. Keinot keskustelun luomiseen ovat kuitenkin vähissä.

Jos haluaa saada keskusteluyhteyden kaupunkilaisiin, on laskeuduttava katutasolle ja sulauduttava joukkoon. Liika pyrkyröinti näkyy läpi ja aiheuttaa päänpyöritystä. Pönötyspaneelien aika on ohi, sillä harva jaksaa viettää ilmaista kahvihetkeä jargonin parissa. Sen sijaan esimerkiksi kulttuuritapahtumat voisivat olla hyviä tilaisuuksia vaivihkaiseen tutustumiseen. Kuntaliiton kyselyn perusteella osallistavaa budjetointia käyttää Jäntin mukaan vain noin viidennes kunnista. Syynä heikkoon menestykseen on sen tuoma vaivalloisuus. Osallistava budjetointi vie nykyisessä muodossaan paljon aikaa ja rahaa. Mielipiteiden kysymiseen voisi kuitenkin löytyä myös nopea ja ilmainen etäratkaisu, nimittäin nettikyselyt.

Jos haluaa saada keskusteluyhteyden kaupunkilaisiin, on laskeuduttava katutasolle ja sulauduttava joukkoon.

Kaupungit ovat kyllä yrittäneet hakea tuntumaa kaupunkilaisiin erilaisten hankkeiden kautta, mutta en ole ainakaan itse huomannut mitään selkeää konkreettista vaikutusta osallisuudelle. Esimerkiksi Tampereen kaupunki otti viime vuonna kaupunkilaiset mukaan vaikuttamaan Kulttuuristrategia 2030-hankkeeseen. Tampereen kaupungin kehittämispäällikkö Jaakko Laurilan mukaan pääkohdat kulttuurielämän sykkeen kohottamiselle muotoiltiin lopulta kaupunkilaisten ehdotusten pohjalta. Hankkeen suunnitelmasta sitä on vaikea uskoa, kun sen nimi jo itsessään kuulostaa kuivakan pitkopullan ja kultakatriinan terästämän kunnanvaltuuston keksimältä punnaukselta.

Sisältökin oli vastaavaa kapulakieltä. Joukkoon oli vielä lisäksi ahdettu ympäripyöreitä latteuksia. Esimerkiksi “omaleimainen ja elävä kaupunkiympäristö rakentaa Tampereen pitovoimaa…” -lause ei saa ainakaan minua hihkumaan riemusta. Tuntuu, ettei kumpikaan osapuoli tiedä, mitä vastaavat lausahdukset tarkoittavat. Suomi-kapulakieli-suomi-käännösteokselle olisi varmasti tilausta.

Helsinki on puolestaan vastannut asukkaiden huutoihin nimeämällä suurpiireittäin ”stadiluotseja”, joka on joukko tavallisia kaupunkilaisia, jotka auttavat ihmisiä löytämään parhaat mahdolliset kaupunkipoliittiset vaikuttamiskanavat. Stadiluotsit jakavat tietoa, ohjausta ja neuvontaa muun muassa osallistavasta budjetoinnista. Lisäksi he järjestävät asukasiltoja pormestarin kanssa ja suunnittelevat budjetointia yhdessä kaupungin toimialojen kanssa. Tästä voitaisiin ottaa mallia myös muissa kaupungeissa.

On toki ymmärrettävää, että poliittiset päätökset halutaan tehdä siellä, missä se on tehokkainta. Kaupunkilaisten osallistaminen päätöksenteon joka vaiheessa voisi vain vaikeuttaa asioita. Kaupungit voisivat kuitenkin tehdä yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. Start-up-aikakaudella ideoita suorastaan janotaan yrityselämässä.

Kaupunginhallituksen jäsenet voisivat myös tulla näkyvämmin esiin persoonina, eikä vain suurena päätöksiä tekevänä joukkona. Tällöin he voisivatkin osallistaa kaupunkilaisia henkilökohtaisesti omien piiriensä kautta. Jäntin mielestä etenkin sosiaalisen median aikakaudella tärkeää on osallistamiskeinojen helppous ja vaivattomuus, joten kaupunkivaikuttaminen voitaisiin tästedes toteuttaa suoralla toiminnalla.