Keväällä 2020 alkanut koronakriisi pysäytti koko maailman. Kotiin suljetulle kansalle korona saapui median välityksellä, jonka toiminta ei tauonnut, kun kaikki muu pysähtyi.
Journalismin tutkija Laura Ahva kuvailee kokemusta selkeäksi esimerkiksi medioitumisesta – elämme riippuvaisena mediasta, eikä meihin vaikuta ainoastaan sen sisältö, vaan myös mediaympäristö ja sen käyttäminen.
Kysely koronauutisoinnista
- Kysely jaettiin Facebook-ryhmissä Puskarario Tampere, Puskarario Tampere sensuroimaton ja Tampere. Lisäksi kysely jaettiin Jodelissa Tampereen yliopisto –kanavalla.
- Kysely keräsi viikossa 242 vastausta.
- Vastanneista 68,6 prosenttia on naisia, 29,3 prosenttia miehiä ja 2,1 prosenttia muita.
- Suurin osa kertoi, ettei koronauutisointi ollut vaikuttanut heidän uutistenseurantatottumuksiinsa, mutta yli kolmannes kertoi kaikkien uutisten seuraamisensa lisääntyneen.
- 53,7 prosenttia oli sitä mieltä, että koronauutisia on liikaa.
– Uutisista saimme tietoa tautitilanteen etenemisestä ja sosiaalisesta mediasta siitä, ovatko läheisemme pysyneet terveinä.
Moreenimedian teettämässä kyselyssä selvitettiin yleisön ajatuksia koronauutisoinnista. Kysymykset pureutuivat uutisten seurannan määrään, kokemukseen journalismin luotettavuudesta sekä uutisoinnin aiheuttamiin reaktioihin.
En muista milloin viimeksi olisin lukenut, että jokin asia tässä maailmassa olisi hyvin. Koronauutisointi kokonaisuudessaan on vaikuttanut omaan käsitykseeni maailman tilasta ja sen tulevaisuudesta.
Muu, 25–34
Yli kolmannes kyselyyn vastanneista kertoi koronaa käsittelevän uutisoinnin luovan heille pelkoja.
– Jos vain toistetaan koko ajan numeroita, niin ehkä se luo pelkoa ja uupumusta. Tarvittaisiin enemmän ajallista ja maantieteellistä kontekstia, niin lukujen kertominen ei tuntuisi enää vain huonojen uutisten vyöryttämiseltä.
Pandemian syrjäyttämä uutisointi kirvoitti ajatuksia
Tutkimuksen viimeiseen kysymykseen “Saako jokin aihe uutisissa liian vähän huomiota koronauutisoinnin vuoksi? Jos saa, niin mikä?” saatiin paljon erilaisia vastauksia. Tuloksista kävi ilmi, että monet ajattelivat koronan muuttaneen median toimintalogiikkaa. Avoimissa vastauksissa vastaajat kertoivat noteeranneensa muiden uutisten katoamisen ja nostivat esiin aiheita, jotka koronauutisointi oli syrjäyttänyt.
Väestönkasvu. Ilmastonmuutos. Biodiversiteetin huononeminen. Ylipäätään maapallon tilaan liittyvän uutisoinnin pitäisi olla pääuutisaihe, tällainen kerskakulutusjuhla ei voi jatkua.
Muu, 35–44
Etenkin ilmastoaiheiden ja positiivisten uutisten katoaminen herättivät huomiota vastaajissa. Myös Ahva on huomannut saman ilmiön koronapandemian aikana.
– Jossain vaiheessa uutiskriteerit katosivat kokonaan. Esiin kaivettiin kaikki tiedonmuruset ja näkökulmat, joita koronasta voitiin saada. Tilanne on sittemmin normalisoitunut, eli nyt on taas olemassa muitakin aiheita. Hetken ajan niitä ei ollut.
Ahva toteaa hyvien uutisten kertomisen olevan uutismedian sokea piste. Media noudattaa huomion logiikkaa, joka saa uutisoinnin elämään suuresta kriisistä toiseen. Tilanteen normalisoituessa olisi hyvä kyetä siirtymään eteenpäin.
– Koronauutisoinnissa on alettu pohtia myös sitä, mitä pandemia voi meille opettaa, ja tietenkin sitä, mitä se ei voi, kuten esimerkiksi juuri ilmastoasiat.
No aika lailla ihan kaikki muu jää väistämättä vähemmälle huomiolle, kun media keskittyy mehustelemaan koronalla. Tilanne ei onneksi ole ihan yhtä paha kuin keväällä, mutta edelleen media antaa ihan kohtuuttomasti palstatilaa koronalle.
Mies, 25–34
Yli puolet Moreenimedian kyselyyn vastanneista kertoi ajattelevansa, että koronauutisointia on liikaa. Vastaajista 38 prosenttia kertoi myös, ettei koronauutisointi ollut vaikuttanut heidän uutisten seuraamisensa määrään, kun taas hieman yli kolmannes kertoi kaikkien uutisten seuraamisensa lisääntyneen.
Ahva kertoo, että kuuli pandemian pahimpana aikana monen kertovan, että uutisten ahmimista oli lopulta säännösteltävä.
– Koko ajan ei voi olla koronauutispäissään. Uutisia on niin paljon.
Lue Aleksandra Kunnaksen kommentti koronauutisoinnin hyödyistä täältä.