Härskiä puhetta, seksin ehdottelua, pukeutumiseen ja vartaloon liittyviä kommentteja. Naiset kohtaavat häirintää aivan tavallisissa arjen tilanteissa, oli kyse sitten työympäristöstä tai ulkona liikkumisesta. Reaalielämän häirintä on siirtynyt myös yhteen keskeisimpään vapaa-ajanviettopaikkaamme, nimittäin sosiaaliseen mediaan.
Some on turvaton paikka yli puolelle tytöistä ympäri maailman.
Tämä selviää lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin julkaisemasta kaikkien aikojen suurimmasta verkkohäirintää koskevasta tutkimuksesta, jossa kartoitettiin yli 14 000 tytön kokemuksia verkkohäirinnästä 22 eri maassa. Tulokset ovat hurjaa luettavaa: maailmanlaajuisesti 58 prosenttia – siis yli puolet – 15–25-vuotiaista naisista on kohdannut häirintää netissä. Ehdottelevat viestit, ei-toivotut kuvat ja asiattomat kommentit koskien omaa ulkonäköä ovat liian monelle arkipäivää.
Sama kysely toteutettiin myös Suomessa, ja selvisi, että lähes joka toinen nuori nainen on kokenut verkkohäirintää. Vaikkei kaikilla vastanneilla ollutkaan omakohtaista kokemusta verkkohäirinnästä, lähes jokainen oli kuitenkin kohdannut toiseen henkilöön tai ihmisryhmään kohdistuvaa häirintää somessa.
Ilmiön yleisyys on äärimmäisen huolestuttavaa, etenkin kun otetaan huomioon, millaisia vaikutuksia sukupuolittuneella verkkohäirinnällä on sananvapauteen ja demokratiaan. Yleisin tapa reagoida verkkohäirintään näyttäisi olevan vaikeneminen ja oman somekäyttäytymisen rajoittaminen tai muuttaminen. Planin tutkimuksen mukaan joka kolmas tyttö on joutunut rajoittamaan mielipiteidensä ilmaisemista netissä ja joka seitsemäs tyttö on lopettanut jonkin sosiaalisen median alustan käytön.
Jokainen poistettu sometili tai häirinnän pelon vuoksi julkaisematon kuva tai mielipide on erävoitto häiriköijälle ottelussa nimeltä “Kaikille turvallinen ja tasa-arvoinen internet”. Plan International Suomen vaikuttamistyön asiantuntija Niina Ratilaisen mukaan tyttöjen itsesensuuri tai ajankäytön vähentäminen somessa eivät voi missään nimessä toimia ratkaisuina verkkohäirintään. Paljon kestävämpää olisi se, että netistä tehtäisiin parempi paikka meille kaikille.
Askeleita kohti parempaa on jo vähitellen otettu. Sosiaalisen median yhtiö Instagram on aloittanut yhteistyön Planin kanssa sukupuolittuneen verkkohäirinnän kitkemiseksi. Ratilaisen mukaan Instagram on lupautunut kuulemaan tyttöjen kokemuksia kohtaamastaan häirinnästä ja kehittämään tehokkaampia puuttumiskeinoja alustoilleen yhdessä tyttöjen kanssa.
Sukupuolittunut verkkohäirintä on kuitenkin niin laaja ja globaali ilmiö, ettei siihen puuttuminen voi jäädä pelkästään sosiaalisen median yhtiöiden harteille. Myös viranomaisilla ja lainsäätäjillä on vastuu häirintään puuttumisessa. Euroopan tasa-arvoinstituutin digitalisaatiota ja sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevassa raportissa yhtenä ratkaisuna esitettiinkin sukupuolittuneen verkkohäirinnän kriminalisointia.
Miksi turhaan ilmoittaa verkkohäirinnästä, jos se ei johda toimenpiteisiin?
Seksuaalista häirintää koskeva lainsäädäntömme kuitenkin ontuu. Tällä hetkellä Suomen rikoslaissa kiellettyä on seksuaalinen ahdistelu, jonka määrittelyssä keskitytään melko kapeakatseisesti pelkkään fyysiseen kosketukseen. Muita seksuaalisen häirinnän muotoja, kuten häiritsevää viestittelyä tai ehdottelua, ei ole kriminalisoitu vielä tähänkään päivään mennessä.
Ei siis ole mikään ihme, että vain viisi prosenttia tytöistä on ottanut yhteyttä viranomaisiin tai tehnyt rikosilmoituksen verkossa kokemansa häirinnän vuoksi. Miksi turhaan ilmoittaa verkkohäirinnästä, jos se ei johda toimenpiteisiin?
Viranomaisten tulisi pitää naisten kokemaa verkkohäirintää yhtä suurena ongelmana kuin reaalielämässä tapahtuvaa häirintää, todetaan End Violence against Women Coalition –nimisen naisjärjestöjen liiton raportissa. Verkkohäirinnän tulisi olla yhtä lailla vakavasti otettava rikos, josta online-maailman häiriköijät on saatettava vastuuseen.
Jokaisen lähipiiristä löytyy todennäköisesti yksi tai useampi nuori nainen, joka on joutunut kohtaamaan epäasiallista käytöstä ja ahdistelua verkossa. Myös meidän on suhtauduttava verkkohäirintään vakavasti. Vähintä, mitä jokainen meistä voi tehdä, on kuunnella ja puolustaa uhreja. Tärkeää on myös se, että tyttöjä opetetaan pitämään kiinni ilmaisunvapaudestaan verkossa. Tulevien sukupolvien tyttöjen ei tarvitse enää hiljentää itseään somessa häirinnän pelon vuoksi.
Jutussa on hyödynnetty muun muassa Plan International Suomen vaikuttamistyön asiantuntija Niina Ratilaisen haastattelua.