Moni nuori kokee nuorisopuoluetoiminnan radikaalina ja polarisoituneena. Tampereen yliopiston ympäristökasvatuksen professori Kirsi Pauliina Kallio kertoo, että sosiaalisessa mediassa käydyt kiivaat keskustelut herättävät kritiikkiä poliittista järjestötoimintaa kohtaan.

– Nuorisopuolueiden kärjekkäät ulostulot voivat olla luotaantyöntäviä joillekin vaikuttamisesta kiinnostuneille, hän selittää.

Vaikka järjestötoiminta ei aina miellytä, yhteiskunnassa halutaan vaikuttaa muilla tavoin. Nuorten kiinnostus politiikkaan onkin korkeimmillaan yli kahteenkymmeneen vuoteen. Eniten nuoret vaikuttavat äänestämällä, ostopäätöksillä ja poliittisista asioista keskustelemalla. Tämä käy ilmi vuoden 2018 Nuorisobarometrista, jossa selvitettiin nuorten suhdetta politiikkaan.

Erilaisten vaikuttamiskeinojen etsiminen on tavallista, sillä nihkeä suhtautuminen poliittiseen järjestötoimintaan seuraa laajempaa trendiä.

– Tapa ottaa kantaa ja tehdä näkyväksi epäkohtia puolueen kautta on kokenut maailmanlaajuisesti inflaatiota, Kallio kertoo.

Moreenimedian teettämä kysely kartoitti tamperelaisten korkeakouluopiskelijoiden ajatuksia nuorisopuolueisiin osallistumisesta. Melkein neljäsosa vastaajista kuuluu tai on kuulunut jonkin puolueen nuorisojärjestöön. Nuorisobarometrin mukaan korkeakoulutetut nuoret ovatkin muita aktiivisempia äänestäjiä ja järjestöosallistujia.

Puolueeseen sitoutumiseen liittyy pelkoja

Kyselyssä selvitettiin, mikä on estänyt opiskelijoita osallistumasta poliittisten nuorisojärjestöjen toimintaan. Juuri nuorisopuolueiden jäsenten omista poteroistaan huutelu ja emopuolueita radikaalimmat linjat nousivat esiin vastauksissa.

Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan Keskustanuorten toiminnanjohtaja Linda Lähdeniemi on myös huomioinut kärjistyneen retoriikan ja ilmapiirin vaikutukset.

– Poliittinen toiminta ei houkuttele nuoria, koska ajatellaan, että se on kauheaa räyhäämistä ja sanasotaa. Mediassa tuodaan ilmi, että politikkoja haukutaan ja pitää olla kova kuori, että voi toimia politiikassa.

Lisäksi kyselyn vastauksissa toistuvat ajanpuute, epävarmuus puoluekannasta ja liian vähäinen kiinnostus politiikkaan. Muutama pelkää, että heidät leimataan, jos he sitoutuvat yhteen puolueeseen.

– Oman puoluekannan ääneen sanominen johtaa aina maalitukseen. Esimerkiksi yliopistolla oikeistolaisuus ei siedä päivänvaloa, yksi vastaajista kirjoittaa.

Kunpa joku muu osallistuisi

Kyselyssä enemmistö on sitä mieltä, että olisi hyvä, jos useampi nuori osallistuisi puoluetoimintaan. Loput ovat joko sitä vastaan tai epävarmoja. Vaikuttaa siltä, että nuoret ajattelevat, että politiikassa pitäisi olla enemmän nuoria mukana, mutta monikaan ei ole itse valmis osallistumaan siihen.

Kallio tunnistaa ristiriidan ja pitää sitä tyypillisenä ilmiönä, joka koskee muitakin kuin nuoria.

– Ihmiset eivät halua sitoutua pitkäjänteisesti mihinkään toimintaan, vaikka ajattelisivat, että se on hienoa ja tärkeää.

Hänen mukaansa nykyajan vaikuttamista leimaa lyhytjänteisyys: ihmiset haluavat keskustella ja ottaa kantaa juuri silloin kuin itseä huvittaa. Järjestötoiminta vaatii aikaa ja sitoutumista, mikä sopii huonosti hektiseen elämäntyyliin.

Linda Lähdeniemellä on selkeä vastaus siihen, pitäisikö nuorten olla politiikassa aktiivisemmin mukana.

– Ehdottomasti! Tästähän oppii aivan valtavasti vuorovaikutustaitoja, kokouskäytäntöjä ja kaikkea, mitä ei välttämättä oppisi muualta. Yleisiä taitoja, joita voi tarvita ihan missä vain.