Talven pimeyden mukanaan tuomista väsymysoireista puhutaan usein termillä kaamosmasennus. Virallisesti se tarkoittaa arkipäiväistä ilmiötä vakavampaa, usein myös lääketieteellistä hoitoa vaativaa sairautta (englanniksi seasonal affective disorder). Sitä sairastaa noin prosentti suomalaisista.

Kaamosmasennusta arkipäiväisemmälle ilmiölle ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan ole hyvää vakiintunutta suomennosta, mutta hän itse käyttää termiä kaamosväsymys.

Kaamosväsymyksen oireista kärsii hänen mukaansa huomattavan moni – Jopa joka neljäs suomalainen kokee oireiden haittaavan elämää. Ei ihme, että aihe puhuttaa kahvipöydissä.

Oireet ovat samantyyppisiä niin kaamosväsymyksessä kuin -masennuksessakin: väsymys, uupumus, ärtyneisyys, surullisuus sekä esimerkiksi makeannälkä. Tämä käy ilmi myös moreenimedian kyselystä, jossa kysyttiin, millaisia vaikutuksia kaamosaikana koetaan. 76 prosenttia vastanneista kertoi kokeneensa väsymystä. Myös uupumus ja ahdistus olivat yleisesti havaittuja oireita.

Tuntuu että voisi nukkua kellon ympäri. Koko ajan tekee mieli syödä. Jaksaminen on kortilla. Sitä on väsyneempi ja tarmottomampi. Kesällä taas jaksaisi valvoa läpi yötkin ja puhtia riittää.

Nainen, 35–44

Kaamosmasennuksesta on kyse silloin, kun toimintakyky on alentunut, eikä ihminen kykene enää tekemään asioita normaaliin tapaan. Myös mielenkiinnon ja mielihyvän katoaminen liittyvät vakavampaan kaamosoireilun muotoon.

– Kaamosväsymyksen oirekuva on suppeampi, eivätkä masennussairauden kriteerit täyty, Partonen selventää.

Kaikkialla Suomessa oireillaan yhtä paljon, mutta iän myötä oireet pahenevat

Ei terminologia vielä tähän lopu. Kaamos nimittäin viittaa nimenomaisesti ajanjaksoon, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle lainkaan. Ilmiö koskee napapiiriä ja sen yläpuolista aluetta. Oireilu ei tästä huolimatta ole Pohjois-Suomessa yleisempää kuin muuallakaan.

– Väkilukuun suhteutettuna kaamosmasentuneita löytyy koko Suomesta saman verran. Pohjoisessa asuvilla oireet voivat olla vakavampia, Partonen kertoo.

Hän arvelee, että lumipeitteen tuoma valo saattaa tasoittaa eroja etelän ja pohjoisen välillä.

Ikääntymisellä on havaittu olevan yhteys oireiluun. Partosen mukaan oireiluaika pitenee, ja oireet vakavoituvat, mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Tätä tukee myös kyselymme, sillä lähes puolet vastanneista kokee ikääntymisen vaikuttavan oireiluun.

Nuorempana eroa ei huomannut juurikaan. Iän myötä väsymys on selvästi lisääntynyt. Herääminen on hankalampaa ja olo on jokseenkin surumielinen, jos aurinkoa ei näy pitkään aikaan vaan ulkona on ns. tasaisen harmaata monta päivää putkeen.

Nainen, 15–24

Talvet tuntuvat pidemmiltä, usko valon paluuseen horjuu. Jopa tämän kansan henkinen rujous ja pahuus tuntuvat nostavan päätään enemmän kuin ennen.

Mies, 35–44

Valon vähyys sotkee sisäisen kellon

Partosen mukaan syyllinen on sama, oli kyse sitten sairaustasoisesta masennuksesta tai lievemmistä kaamosoireista. Sisäisen kellon toiminta on häiriintynyt. Jos kyse on kaamosmasennuksesta, vika voi olla rakenteellinen.

Sisäisellä kellolla tarkoitetaan aivoissa sijaitsevaa hermosolujen joukkoa (latinaksi suprakiasmaattinen tumake), joka vastaanottaa silmistä tulevaa tietoa valon määrästä ja lähettää sitä eteenpäin. Tämän tiedon avulla keho säätelee aineenvaihduntaa ja vaikuttaa muun muassa verenpaineeseen, hormonitoimintaan ja vuorokausirytmeihin.
Talvella, kun vuorokauden valoisa aika lyhenee ja valo vähenee, sisäisen kellon toiminta poikkeaa normaalista.

– Se alkaa jätättää tavallista enemmän ja vuorokausirytmit pidentyvät. Emme pysy 24 tunnin rytmissä niin täsmällisesti. Tämän ajatellaan aiheuttavan niitä kaamosoireita, Partonen kertoo.

Kaamosoireita on mahdollista hoitaa esimerkiksi kirkasvalolampulla, jonka teho perustuu sisäisen kellon tahdistamiseen. Lue hoitokeinoista lisää täältä.