Pieneen liiketilaan mahtuu paljon: vuodelta 1932 oleva Singerin ompelukone, kengänvenytyskone, kenkien kiillotukseen ja kengänpohjien hiontaan tarkoitettu putsi ja kassapöytä. Seinillä roikkuu kengännauhoja, pohjallisia, laukkuja, nahkaisia naamioita ja avaimenperiä. Ilmassa tuoksuu nahka ja liima.
Kalle Jokinen on toiminut suutarina Tampereen keskustassa jo 20 vuotta. Yleisimpiä suutarilta tilattuja töitä ovat hänen mukaansa aina olleet korkolappujen vaihto ja pohjan liimaus. Nykyään pyydetään yhä enemmän myös vetoketjun vaihtoa. Vähintään puolet asiakkaista on vakituisia kävijöitä.
Tyypillisin asiakas on keski-ikäinen nainen, mutta viime vuosien aikana nuoria on alkanut näkyä asiakkaana aikaisempaa enemmän. Nuoret huolehtivat itse omien kenkiensä korjauttamisesta.
Kenkiä Jokinen ei tee alusta alkaen, mutta laukkuja ja muita tilaustöitä kyllä. Ajan ja inspiraation riittäessä valmistuu myös liivejä ja naamioita. Mieleenpainuvaksi työksi Jokinen mainitsee laukun, jossa ei saanut olla mitään öljypohjaista. Asiakkaalle sopi, että työlle tuli enemmän hintaa, ja Jokinen valmisti laukkua varten muun muassa pikilankaa.
Fiksu sijoittaa kenkiin
Jokinen on käynyt Hervannan ammattiopistossa jalkinevalmistajan perustutkinnon, mutta hänestä suutarin ammatin oppii vasta töitä tekemällä. Jokisen mielestä ammattiopisto keskittyi enemmän kouluttamaan tehdastyöläisiä.
– Vaikka eihän silloinkaan Suomessa enää mitään kenkätehtaita ollut. Työharjoittelussa ja itse harjoittelemalla oppi sitten suutarin hommia. 
Kengistä ei välttämättä pysty päättelemään ihmisestä paljon, mutta Jokisen mielestä ihmiset ostavat yleensä liian isoja kenkiä. Varsinkin nahkakenkä voi puristaa aluksi, mutta se kyllä muovautuu jalkaan. Muiden ihmisten kenkien katseleminen on Jokisen mukaan suutarin ammattitauti.
– Tulin aikanaan bussilla töihin ja katselin takapenkkiin kulkiessani, että “roskaa, roskaa, noi on kivat, noi on huonosti hoidettu, ohoh, noi on hyvin hoidettu”.
Kengät kannattaa tuoda suutarille ennemmin kuin alkaa korjata niitä itse. Joillakin kotikonsteilla voi onnistua pilaamaan korjattavissa olevat kengät lopullisesti. Pikaliimaa ei kenkien korjaukseen saisi käyttää lainkaan.
– Pikaliimaa ei tule käyttää, se tekee vain enemmän tuhoa kuin korjaa. Nopea korjausapu on roudarinteippi, mutta se kannattaa poistaa pian, koska se jää kiinni kuin paska Junttilan tuvan seinään.
Suutarin vinkit
- Kenkiin kannattaa sijoittaa, koska hinta korreloi niissä yleensä laadun kanssa. Vasta yli 300 euron kenkien voi olettaa kestävän ja olevan kunnolliset.
- Jos kuitenkin joudut ostamaan muutaman kympin kengät, osta mieluummin kahdet ja käytä niitä vuoropäivinä: näin ne kestävät jopa yhtä kauan kuin kolme päivittäisessä käytössä olevaa paria.
- Kengän pohjakuviosta ei yleensä pysty päättelemään sen liukkautta, koska materiaali saattaa esimerkiksi pakkasella kovettua niin, ettei se enää pidäkään.
- Jokinen itse ostaa vain ompelemalla koottuja kenkiä, ja hänen kenkänsä ovat aina nahkaa. Nykyään on niin hyviä nahkajäljennöksiä, että aidon nahan tunnistaa parhaiten merkkilapusta, jossa on eläimen vuodan kuva.
Suutarin omasta kaapista löytyy vain muutamat kengät. Jokisen mukaan montaa paria ei tarvitse, jos ostaa hyvät kengät ja pitää niistä huolta.
– Jokapäiväisessä käytössä olevia kenkiä minulla kahdet, parit pukukengät ja tennarit sekä saappaat. Kun ostaa kunnollisia kenkiä, niitä kannattaa hoitaa.