Mikä seuraavista on parasta unilääkettä? Melatoniini, metsän läpi puhaltava tuulen kohina vai tietoisku virkamiesten työstä? Näistä viimeinen tietenkin. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mutta kyllä kannattaisi. Miettikääpä sitä, että vaikka virallisesti virkamiehillä ei ole valtaa poliittisiin päätöksiin juuri olekaan, todellisuudessa vallankäyttö voi joskus olla jopa ylivertaista poliitikkoihin verrattuna.

Virkamiesten valta on korostunut koronakriisissä. Tai ainakin se on tullut paremmin nähtäville. Koronarajoituksista muodollisesti päättävät poliitikot luottavat päätöksissään tälläkin hetkellä pitkälti virkamiesten ajatuksiin. Olet varmaan kuullut THL:n Mika Salmisesta. Hän on virkamies.

Niin ovat myös Liisa Pohjolainen, Kristiina Järvelä ja Mika Penttiläkin. He ovat Helsingin, Tampereen ja Oulun johtavia virkamiehiä koulutus-, kasvatus- ja sivistyspalveluissa. Heillä on suuri päätösvalta siihen, lähtevätkö ysiluokkalaiset kouluun maskit kasvoilla. Ei Sanna Marinilla.

Myös esimerkiksi Jutta Peltoniemi ja Ilkka Käsmä saattavat tehdä isoja päätöksiä turkulaisten tai jyväskyläläisten elämään. He ovat tartuntataudeista vastaavia lääkäreitä näissä kunnissa, niin ikään virkamiehiä. Sosiaali- ja terveysministeriö on tiedottanut, että koronaviruspandemian aikana tartuntatautien vastainen työ lisää tarvetta tehdä potilaiden itsemääräämisoikeutta rajoittavia virkapäätöksiä.

Joko nyt kiinnostaa?

Kyllä kannattaisi. Saattavat virkamiehet nimittäin päättää siitäkin, mihin valtion menoleikkuri osoittaa. Lama-aikana tämä oli tosi. Poliitikkojen sijasta virkamiehet tekivät päätökset siitä, mistä leikataan. Silloin poliitikot eivät halunneet olla ilkeitä – valtionvarainministeriön virkamiehet olivat.

Lama-aikana suhtautuminen velkaan oli toki jyrkempää kuin nyt, mutta leikkaukset lähivuosina lienevät silti todennäköisiä. Siksi on syytä pitää mahdollisena, että budjettivalta valuu valtionvarainministeriön virkamiehille myös tässä talouskriisissä. Ehkä siksi seuraavaa valtionvarainministeriön kansliapäällikköä ei ole vieläkään saatu päätettyä. Pitää löytää kaikkia hallituspuolueita miellyttävä vaihtoehto.

Poliittisluontoista valtaa käyttävät ihmiset, joita ei ole valittu vaaleilla mihinkään.

Palataanpa sitten vielä kuntamaailmaan. On nimittäin niin, että kunnallishallinnossa virkamiesten valta on suhteellisesti suurempaa kuin valtionhallinnossa. Se johtuu siitä, että kunnissa poliittiset päätöksentekijät eivät tee luottamustoimiaan täyspäiväisesti.

Kunnissa poliitikot ovat opettajia, sähkömiehiä ja maanviljelijöitä. Ei heillä ole aikaa perehtyä byrokratiaan, virkamiehillä on. Asiantuntijuus vahvistaa valtaa hallintoelimissä, eli siellä, missä virkamiehet ja poliitikot työskentelevät.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että virkamiehillä on paljon päätösvaltaa siihen, miten kunnan musiikkikerhoille jää rahaa tulevaisuudessa. Kuntavaaliehdokkaiden, ja tietysti myös äänestäjien, kannattaa pitää tämä mielessä.

Eikö vieläkään kiinnosta?

Kyllä kannattaisi. Virkamiesten tosiasiallinen valta on nimittäin poliittisen järjestelmän kannalta jossain määrin ongelmallinen.

Ongelma on se, että poliittisluontoista valtaa käyttävät ihmiset, joita ei ole valittu vaaleilla mihinkään. Virkamiehet ovat korkeintaan vain välillisessä vastuussa äänestäjille.

Olisi tietenkin hassua, jos kunnan virkalääkäreitä valittaisiin vastaisuudessa vaaleilla. Virkamiehiä kuitenkin tarvitaan, joten heidän vallankäyttönsä on siinä mielessä “pakollinen paha”.

Mutta kyllä siitä silti pitäisi kiinnostua. Tällä hetkellä se on vielä kovin helppoa, koska virkamiesten vallankäyttöä ja sen seurauksia voi katsella joka ilta Kymmenen uutisista. Normaalisti joutuu kaivelemaan kunnanvaltuustojen ja -hallitusten pöytäkirjoja.

Tällaiset asiakirjat ovat julkisia, joten jos kiinnostus heräsi, niistä kannattaa aloittaa. Jos ei muuten, niin iltalukemisena. Silloin nukuttaa hyvin.

Jutussa on hyödynnetty Valtio-opin dosentti Eero Murron kirjaa Virkamiesvaltaa? sekä valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaaren kirjaa Vallan Ytimessä.