Kun päätin kirjoittaa sateenkaarimuslimeista, tunsin oloni voimattomaksi. Miten kertoa siitä, millaista on elää sateenkaarimuslimina Suomessa, kun en itse pysty samastumaan heidän kokemuksiinsa? Julkisesti aiheesta puhutaan vähän, ja haastateltavien löytäminen on hankalaa. Harva on tutkinut asiaa, ja moni ei uskalla kertoa ajatuksistaan. Miksi tästä on niin vaikeaa puhua?
Vuonna 2015 Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan arviolta 13 289 muslimia. Väestöstä on eri arvioiden mukaan muuksi kuin heteroseksuaaliksi itsensä määritteleviä noin 5–20 prosenttia, joten voidaan karkeasti arvioida, että Suomessa seksuaalivähemmistöön kuuluvia muslimeja oli vuonna 2015 noin 600–2700.
Vaikka tilastoiminen on haastavaa, voidaan silti todeta, että pelkästään seksuaalivähemmistöihin kuuluvia muslimeja on Suomessakin melko paljon.
Seksuaalivähemmistöillä tarkoitetaan sellaisia ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen on muu kuin heteroseksuaalisuus. Sukupuolivähemmistöt puolestaan tarkoittavat niitä ihmisiä, joiden sukupuoli tai sen ilmaisu ei vastaa normatiivisia käsityksiä sukupuolesta, kuten transihmiset, intersukupuoliset ja muunsukupuoliset.
Ongelmallista on se, että sateenkaarimuslimit ovat Suomessa melko näkymättömiä. Esimerkiksi valtamediassa heitä ei juurikaan näy. Myös muslimiyhteisöjen sisällä sateenkaariväestö jää piiloon. Suomessa ei esimerkiksi ole yhtäkään moskeijaa tai rukoushuonetta, joka avoimesti toivottaisi tervetulleeksi kaikki ihmiset seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen katsomatta.
Osittain näkymättömyys johtunee siitä, että islamin piirissä ovat vallalla edelleen melko konservatiiviset tulkinnat. Politiikan tutkija Aini Linjakummun mukaan homoseksuaalisuutta jyrkästi vastustava keskustelu ei kuitenkaan pohjaudu suoraan selkeisiin opillisiin teksteihin. Hänen mukaansa Koraanissa tai Shariassa, islamilaisessa laissa, ei oteta suoraan kantaa homoseksuaalisuuteen.
Asenteet pohjautuvat siis kulttuurisiin käytänteisiin ja tulkintoihin, jotka ovat muotoutuneet vuosien saatossa. Uskonnon ja sukupuolen kohtaamista tutkineen kanadalaistutkijan Erendira Cervantes-Altamiranon mukaan asenteisiin vaikuttaa se, että uskonnollisia tekstejä tulkitsevat edelleen lähinnä seksuaalienemmistöön kuuluvat cis-sukupuoliset miehet. Eli siis ne, jotka kokevat sukupuoli-identiteettinsä vastaavan syntymässä määriteltyä sukupuolta.
Luki tekstejä sitten enemmistön tai vähemmistön edustaja, pyhiin kirjoituksiin liittyy aina tulkintaa. Ne eivät siis suoraan välitä Jumalan sanaa, vaan niitä voidaan tulkita eri tavoin. Konservatiivisista tulkinnoista huolimatta moni sateenkaarimuslimi ajattelee, että Jumala on luonut heidät ja arvostaa heitä sellaisina kuin he ovat.
Ei siis ihme, että monesta sateenkaarimuslimista tuntuu siltä, että muslimiyhteisöissä käyty keskustelu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta polkee paikallaan. Usein keskustelu pyörii sen ympärillä, onko ylipäätään mahdollista kuulua näihin kahteen vähemmistöön. Voiko olla kunnon muslimi, jos on transsukupuolinen? Hyväksyykö Jumala homoja?
Vähemmistöjen asema ei parane sulkeutumalla ja olemalla hiljaa.
Islamia Queeristi -hankkeen perustaja Mire Mroué toteaa radiokeskustelussa, että yksi vähemmistöidentiteetti on vielä helppo hyväksyä, mutta kun queer-identiteetin lisäksi on muslimitaustainen, monen on vaikea hyväksyä sitä.
Herää kysymys, miten Suomessa, joka on tasa-arvon edelläkävijä ja jossa esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki on toteutunut, voi olla yhä vaikeaa elää kahdessa vähemmistössä.
Yksi syy on varmasti se, että suvaitsemattomuutta on muuallakin kuin uskonnon sisällä. Siinä missä sateenkaariyhteisö on monesti ainakin näennäisesti avoin sukupuoli- ja seksuaalisuusasioissa, suvaitsemattomuutta eri uskontokuntia kohtaan näkee edelleen.
Keskusteluihin tarvitaan myös toisenlaisia ääniä, jotka haastavat vallitsevia käsityksiä islamin tulkinnasta ja luovat uusia ajatuksia siitä, mikä on pyhää. Siksi myös muslimiyhteisön ulkopuolella tarvitaan lisää suvaitsevaisuutta.
Koko yhteiskunnan on syytä katsoa peiliin. Islamofobiaa, eli islaminuskoisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä näkee edelleen, ja monien käsitys islamista perustuu ääri-islamilaisiin tulkintoihin, vaikka suuri osa muslimeista ei allekirjoita niitä.
Vähemmistöjen asema ei parane sulkeutumalla ja olemalla hiljaa. Jotta aiheesta olisi helpompaa puhua, tarvitaan avoimempaa keskustelua.
Niin kauan kuin aihe pysyy tabuna, vähemmistöihin kuuluvien pitää selittää omaa olemassaoloaan ja puhua koko vähemmistön puolesta. Se on raskas taakka sellaiselle, joka joutuu muutenkin elämään kahden vähemmistöidentiteetin luomassa ristipaineessa.
Jutussa on hyödynnetty uskontotieteilijän ja kahden muslimitaustaisen haastatteluja, sekä muun muassa Islamia Queeristi -hankkeen ja Taakasta voimavaraksi -hankkeen nettisivuja.